Uusi vuosi ja uudet harrastukset! Jos jälkikasvulta tai joltakulta tutulta teini-ikäiseltä vielä uupuu uusi ja innostava puuha, niin vinkatkaa kurkkaamaan Nuoren Voiman Liiton Sulkasato-nettikirjoittajakoulua, jossa ilmoittautuminen kevään kursseille on käynnissä N-Y-T!
Nuorille (kurssista riippuen noin 10-17-vuotiaille) suunnatut, täysin maksuttomat ja todella inspiroivat kurssit alkavat 9.1 sekä huhtikuun alussa ja tarjolla on kiinnostavia aiheita sanataideparkourista runokurssiin. Myös opettajat ovat superpäteviä sanataiteen ja kirjallisuuden ammattilaisia.
Olen saanut itsekin kerran ilon ja kunnian opettaa Sulkasadossa biisilyriikkaa ja kokemus oli mainio; nettityöskentely mahdollistaa aivan erilaisen ja raikkaan tavan toimia ja kirjoittaa, niin opettajalle kuin kurssilaisille.
Voin siis lämpimästi suositella!
maanantai 31. joulukuuta 2012
perjantai 28. joulukuuta 2012
Tautituvan pelastus: laadukkaat lastenleffat
Taukoa tuli taas Tenavataiteen tuvalla päivityksiin, sillä meillä käytiin viime kuukausien aikana niin vauvalla kuin isosiskollakin läpi kaikki mahdolliset taudit enterorokosta silmätulehdukseen eikä kirjoittaminen sitten oikein liitänyt siinä nuhanenien keralla...
MUTTA lastenkulttuuripa se ei kadonnut sairastuvassakaan! Nimittäin pitkien tautisten päivien pelastus löytyi lähikirjaston lastenosastolta ja kulman Makuunin lastenhyllystä eli meillä tuijoteltiin aimo kasa lasten elokuvia! Varsinkin enterorokko oli sen verran tuju tauti, ettei esikoinen jakanut edes satuja kuunnella vaikka yleensä on kovin kirjojen perään, mutta esimerkiksi Marikin seikkailuista kertova filmi tuli katsottua varmaankin viisi-kuusi kertaa.
Muita ihanasti muihin maailmoihin vieviä lastenklassikkofilmejä joita katseltiin olivat ainakin suloisen vanhanaikainen ja silti ah niin maaginen Maija Poppanen (oma lapsuuden suosikkini joka upposi myös täysin Seelan mielikuvitusmaailmoihin), Disneyn hienonhieno ja vähän ehkä unohduksiin jäänyt klassista musiikkia kuvittava Fantasia sekä rennosti svengaava ja samalla opettavainen Dinojuna, jonka ansiosta äitikin tunnistaa tricerotopsit sun muut liskot!
Että kiitos vain elokuvastudioille laadukkaista ja aikaa kestävistä lasten elokuvista, sillä näistäkin meidän perheen suosikeista vain tuo Dinojuna on tehty 2000-luvulla. Marikki-elokuvat ovat nimittäin 70- ja 80-luvun taitteesta, Maija Poppanen seikkaili filmille jo 1964 Julie Anderws pääosassaan ja Fantasia on valmistunut jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1940! Kunnioitettava ikä teoksella, joka on mielestäni ihmeen hyvin kestänyt aikaa!
Vaikka tautisuma taivaan kiitos jouluksi helpottikin, niin meillä on jatkettu tätä hyvin alkanutta lastenelokuvaharrastusta. Siitä kiitos YLE:lle, joka edellisten vuosien tapaan on näyttänyt mainioita lasten leffoja jokaisena joululoman päivänä. Nyt on jo Eemelit ja Pepit nähty, huomenna on vuorossa meillä ainakin kovasti odotettu Risto Räppääjä ja polkupyörävaras!
Mitkäs on teidän perheen elokuvasuosikkeja?
tiistai 6. marraskuuta 2012
Lastenohjelmat radioon!
Sain Facebookissa kutsun Orffien Hannu Sepposen perustamaan Lastenohjelmat bäk radioon!-ryhmään ja ajattelin nostaa sen täälläkin tapetille, sillä aihehan on mitä kiinnostavin.
Kyseessä on siis närkästys siitä, että YLE ilmoitti lopettavansa tämän vuoden alusta kaikki radion lastenohjelmansa. Syynä oli kuulijalukujen lasku ja se että lapsien ajankäytöstä kilpailevat niin tehokkaasti myös muut mediat, TV ja netti tietystietujoukoissa.
Mutta kuten Sepponen manifestissaan muistuttaa, kaikkea ei voi mitata vain lukuja tuijottamalla. Laadukkaita lastenohjelmia radioon tuottamalla YLE osoittaisi arvostavansa myös lapsiyleisöään monipuolisella ja monintavoin palvelevalla ohjelmistolla eri medioissa. Ja onhan kyseessä myös tulevien radiosukupolvien kasvatus! Hyviä pointteja Sepponen!
Kyseessä on siis närkästys siitä, että YLE ilmoitti lopettavansa tämän vuoden alusta kaikki radion lastenohjelmansa. Syynä oli kuulijalukujen lasku ja se että lapsien ajankäytöstä kilpailevat niin tehokkaasti myös muut mediat, TV ja netti tietystietujoukoissa.
Mutta kuten Sepponen manifestissaan muistuttaa, kaikkea ei voi mitata vain lukuja tuijottamalla. Laadukkaita lastenohjelmia radioon tuottamalla YLE osoittaisi arvostavansa myös lapsiyleisöään monipuolisella ja monintavoin palvelevalla ohjelmistolla eri medioissa. Ja onhan kyseessä myös tulevien radiosukupolvien kasvatus! Hyviä pointteja Sepponen!
maanantai 5. marraskuuta 2012
Lasten kaupunki aukeaa!
Sain vinkin että Helsinkiin Sederholmin taloon aukeaa marraskuun lopussa houkuttavan kuuloinen Lasten kaupunki, jossa voi tutustua helsinkiläislasten elämään ennen ja nyt kokemuksellisella ja hauskalla tavalla, avartavaa varmasti aikuisillekin museokävijöille.
Avautumista odotellessa näyttelyn tunnelmaan voi virittäytyä Lasten kaupunki-nettisivulla, jossa aukeaa joka päivä uusi kurkistusluukku tulevaan. Minä ainakin jo löysin esimerkiksi ihastuttavan nostalgisen Donkey Kong-pelin, ihan suoraan omasta lapsuudestani!
Tuonnepa suunnataan seuraavalla pääkaupungin perheretkellä!
Avautumista odotellessa näyttelyn tunnelmaan voi virittäytyä Lasten kaupunki-nettisivulla, jossa aukeaa joka päivä uusi kurkistusluukku tulevaan. Minä ainakin jo löysin esimerkiksi ihastuttavan nostalgisen Donkey Kong-pelin, ihan suoraan omasta lapsuudestani!
Tuonnepa suunnataan seuraavalla pääkaupungin perheretkellä!
perjantai 26. lokakuuta 2012
Vinkkejä viikonloppuun!
Tämän vuoden Kirjamessut jäävät minulta väliin, mutta jos liikut pääkaupunkiseudulla lasten kanssa viikonloppuna, niin suuntaapa kohti Messukeskusta, sillä aikas mukavaa ohjelmaa muksuille on taas tiedossa Z.Topelius-lavalla-lavalla! Esimerkiksi sunnuntaina voi vaikkapa kuunnella iki-ihanaa Sinikka Sokkaa satutätinä klo 12-14!
Erityisen hienon teon Kirjamessuihin liittyen teki mielestäni tänä vuonna Lukukeskus, joka tarjosi Helsingin ja Vantaan seudun lastenkodeille liput tapahtumaan, ajatuksena tarjota uusia elämyksiä kirjojen parissa lastenkotien nuorille ja lapsille! Kuten Lukukeskuskin tiedotteesaaan toteaa, on oman äidinkielen sekä lukutaidon hallinta ja monipuolinen siitä nautiskelu avain osallisuuteen yhteiskunnassa ja kulttuurissa ja siksi onkin vallan hienoa, että mahdollisuuksia siihen pyritään näin antamaan kaikille nuorille!
Tampereella päin asuvat puolestaan; jos on viikonloppu vailla kivaa puuhaa, niin ottakaa suunnaksi Työväenmuseo Werstaan Lasten lystiviikonloppu, jossa pääsee vaikkapa rakentelemaan nukkekodin piparkakkuja tai kokeilemaan ehtaa vanhan ajan pyykinpesua! Sinne mekin suunnataan sunnuntaina...
..kunhan on ensin äänestetty!
Ja siinäpä viimeinen vinkkini lapsekkaaseen viikonloppuun:
ota lapsi mukaan äänestämään!
Kansallinen Lastenliitto nimittäin muistuttaa, että äänestämisen oppiminen tapahtuu myös esimerkistä, kuten niin moni muukin asia lapsen maailmassa, joten mikä olisikaan tehokkaampaa yhteiskuntavastuun kasvatusta kuin ottaa jälkikasvu mukaan äänestysmatkalle. Muistan itse omasta lapsuudesta vaalipäivien juhlallisen jännityksen ja sen vanhan kansakoulun tuoksun kun äiti oli äänestyskopissa. Sekä tietysti vaalikahvit pullalla aina äänestyksen päälle! Siinäpä hienoja perinteitä eteenpäin siirrettäväksi!
Ja muuten tuntuu, että lapsuudenkin vaalipäivinä oli aina tällainen kirkas talvinen päivä, eli sellaista toivon myös sunnuntaille! :)
Erityisen hienon teon Kirjamessuihin liittyen teki mielestäni tänä vuonna Lukukeskus, joka tarjosi Helsingin ja Vantaan seudun lastenkodeille liput tapahtumaan, ajatuksena tarjota uusia elämyksiä kirjojen parissa lastenkotien nuorille ja lapsille! Kuten Lukukeskuskin tiedotteesaaan toteaa, on oman äidinkielen sekä lukutaidon hallinta ja monipuolinen siitä nautiskelu avain osallisuuteen yhteiskunnassa ja kulttuurissa ja siksi onkin vallan hienoa, että mahdollisuuksia siihen pyritään näin antamaan kaikille nuorille!
Tampereella päin asuvat puolestaan; jos on viikonloppu vailla kivaa puuhaa, niin ottakaa suunnaksi Työväenmuseo Werstaan Lasten lystiviikonloppu, jossa pääsee vaikkapa rakentelemaan nukkekodin piparkakkuja tai kokeilemaan ehtaa vanhan ajan pyykinpesua! Sinne mekin suunnataan sunnuntaina...
..kunhan on ensin äänestetty!
Ja siinäpä viimeinen vinkkini lapsekkaaseen viikonloppuun:
ota lapsi mukaan äänestämään!
Kansallinen Lastenliitto nimittäin muistuttaa, että äänestämisen oppiminen tapahtuu myös esimerkistä, kuten niin moni muukin asia lapsen maailmassa, joten mikä olisikaan tehokkaampaa yhteiskuntavastuun kasvatusta kuin ottaa jälkikasvu mukaan äänestysmatkalle. Muistan itse omasta lapsuudesta vaalipäivien juhlallisen jännityksen ja sen vanhan kansakoulun tuoksun kun äiti oli äänestyskopissa. Sekä tietysti vaalikahvit pullalla aina äänestyksen päälle! Siinäpä hienoja perinteitä eteenpäin siirrettäväksi!
Ja muuten tuntuu, että lapsuudenkin vaalipäivinä oli aina tällainen kirkas talvinen päivä, eli sellaista toivon myös sunnuntaille! :)
torstai 18. lokakuuta 2012
Satupäivää viettämään!
Ihastuttavaa viidettä valtakunnallista Satupäivää!
Tänään saa siis oikein erityisluvan kanssa kaapata lapsi kainaloon ja tarttua satukirjaan, viettää yhteinen satuhetki uuden tai vanhan sadun äärellä! Eikä satujen lukeminen ilman lapsiakaan ole kiellettyä, satu tekee aikuisellekin kiireen keskellä superhyvää! :)
Teeman mukaista ohjelmaa on tarjolla myös ympäri maan ja vielä ehtii hyvin mukaan, itse esimerkiksi suuntaisin mieluusti jälkikasvun kanssa vaikkapa Ateneumin satuhetkeen satumaisen taideteoksen äärellä klo 16 tai sitten Kokkolan kaupunginkirjaston satupajaan klo 17.
Koko ohjelman näkee tuolta Satupäivän nettisivujen kautta, käypä katsomassa!
Ja vielä päivän lastenkulttuuriuutinen ja sopivasti Satupäivään liittyvä:
ämän vuoden Lastenkirjainstituutin jakaman vuosittaisen Onnimanni-palkinnon sai erikoiskirjasto Celian lasten- ja nuortenpalvelut, joka on tehnyt merkittävää työtä esimerkiksi koskettelukirjojen saralla.
Itsekin olen museon työpajoissa hyödyntänyt noita Celian mainioita ohjeita koskettelukirjojen tekoon ja sitä kautta on tullut tutuksi koko Celian monipuolinen toiminta, jota valitettavan vähän tunnetaan. Celian koskettelukirjat, ääni- ja pistekirjat sekä muut lainattavat tuotteet tuovat todella sadun jokaisen lapsen luo, mikä mahtava juttu!
Hyvä Celia!
Tänään saa siis oikein erityisluvan kanssa kaapata lapsi kainaloon ja tarttua satukirjaan, viettää yhteinen satuhetki uuden tai vanhan sadun äärellä! Eikä satujen lukeminen ilman lapsiakaan ole kiellettyä, satu tekee aikuisellekin kiireen keskellä superhyvää! :)
Teeman mukaista ohjelmaa on tarjolla myös ympäri maan ja vielä ehtii hyvin mukaan, itse esimerkiksi suuntaisin mieluusti jälkikasvun kanssa vaikkapa Ateneumin satuhetkeen satumaisen taideteoksen äärellä klo 16 tai sitten Kokkolan kaupunginkirjaston satupajaan klo 17.
Koko ohjelman näkee tuolta Satupäivän nettisivujen kautta, käypä katsomassa!
Ja vielä päivän lastenkulttuuriuutinen ja sopivasti Satupäivään liittyvä:
ämän vuoden Lastenkirjainstituutin jakaman vuosittaisen Onnimanni-palkinnon sai erikoiskirjasto Celian lasten- ja nuortenpalvelut, joka on tehnyt merkittävää työtä esimerkiksi koskettelukirjojen saralla.
Itsekin olen museon työpajoissa hyödyntänyt noita Celian mainioita ohjeita koskettelukirjojen tekoon ja sitä kautta on tullut tutuksi koko Celian monipuolinen toiminta, jota valitettavan vähän tunnetaan. Celian koskettelukirjat, ääni- ja pistekirjat sekä muut lainattavat tuotteet tuovat todella sadun jokaisen lapsen luo, mikä mahtava juttu!
Hyvä Celia!
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Pikku Kakkosen kulisseissa Rullassa
Näyttely oli hurmaavan leikkisä ja pikkukakkosmainen, ehdottomia hittejä näyttelyssä lienevät mukeloväen makuun sirkuslava rekvisiittoineen ja Pikku Kakkosen jaksoissakin esiintyvä Pikkukaupunki, jolla sai ihan oikeasti leikkiä! Seelakin innostui Pikkukaupungin taloja siirtelemään vaikka meidän perheessä suurimman huomion saikin jättikokoinen Pikku Kakkos-tunnarin kuvasta tehty makea lattiapalapeli.
Äitejä (kuten allekirjoittanuttakin) taisi eniten ihastuttaa nukkekoti, niinikään teeveestä tuttu, jonka pienissä yksityiskohdissa riitti tutkittavaa ja pitihän siitä pari kuvaakin napata muistoksi, jos vaikka innostutaan joskus tyttöjen nukkekotiin askartelemaan lisää varustusta.
Jälleen kerran oli kuitenkin ihaninta köllötellä Merenalaisessa maailmassa, joka on Rullan vakiokalustoa. Vauvoille ja taapereoille suunnattu elämystila vetoaa ainakin meidän nelivuotiaaseenkin, joka tahtoi lepäillä meduusojen alla kala kainalossa meren ääniä kuunnellen. Ensi kertaa Rullassa visiteerannut Martta-vauvakin oli haltioissaan merenalaisista ihanuuksista ja selvästi viihtyi tunnelmoimassa tilassa.
Kipinkapin tamperelaisperheet Rullaan tällä viikolla jos on vielä Pikku Kakkosen näyttely näkemättä!
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Nyt seuraa rakkauden tunnustus:
minä RAKASTAN Camilla Mickwitzin kirjoja ja kuvituksia!
Jo ihan lapsuudesta muistuvat mieleen kirjojen jännän anarkistiset juonet ja isot, vahvat kuvat. Se yksikin kirja jossa mies rakastui nukkeen joka muuttuikin eläväksi ( näin myöhemmin ajateltuna oikeastaan siis varsin feministinen tarina siitä, kuinka nainen haluaa olla itsenäinen ja tehdä omat päätöksensä, ei nukke)! Niin, ja voi, ehdoton lempparini iki-ihana Mimosa-noitatyttö!
Olen yrittänyt metsästää omille tytöille (ja omaksi iloksi) Mickwitzin teoksia, mutta käytettynä näitä kirjoja tuntuu kuitenkin olevan lähes mahdoton löytää. Niinpä voitte arvata, että olen ollut ratkiriemuissani kun Tammi on parin viime vuoden aikana tehnyt kulttuuriteon ja julkaissut muutaman Mickwitzin laajasta tuotannosta uudelleen ja ne onkin meille hankittu ensitilassa.
Jason ja Jasonin kesä kertovat yksinhuoltajaäidin pojasta, osin ehkä nykylasta hämmentävälläkin ja keskustelua herättävällä tavalla. Ainakin meillä on pohdittu, miksi Jasonin yksinhuoltaja-äiti on ensin tehtaassa ja sitten vielä alastonmallina (!) töissä saadakseen yhden vaivaisen talvitakin Jasonille hankittua!
Kolmas uudelleenjulkaisu on oma suosikkini jo lapsuusvuosilta, eli nerokas Hei-kirja, joka opettaa viittomia Miina-tytön kanssa. Tätä kirjaa on meillä luettu uudelleen ja uudelleen iltasaduksi jo pari vuotta ja sen myötä Seelakin osaa jo viittoa aakkoset ja vaikkapa kissan tai koiran. Kiehtova kirja, suosittelen viittomakieltä taitamattomillekin, sillä lukiessa oppii viittomia vähän kuin vahingossa itsekin!
Taannoin huomasin, että tämän vuoden Mickwitz-uudelleenjulkaisu Emilia ja kolme pikkuista tätiä oli tullut lähikirjastoonkin ja jälleen oli äiti nostalgisissa fiiliksissä! Tätä meillä luetaan seuraavat illat!
minä RAKASTAN Camilla Mickwitzin kirjoja ja kuvituksia!
Jo ihan lapsuudesta muistuvat mieleen kirjojen jännän anarkistiset juonet ja isot, vahvat kuvat. Se yksikin kirja jossa mies rakastui nukkeen joka muuttuikin eläväksi ( näin myöhemmin ajateltuna oikeastaan siis varsin feministinen tarina siitä, kuinka nainen haluaa olla itsenäinen ja tehdä omat päätöksensä, ei nukke)! Niin, ja voi, ehdoton lempparini iki-ihana Mimosa-noitatyttö!
Olen yrittänyt metsästää omille tytöille (ja omaksi iloksi) Mickwitzin teoksia, mutta käytettynä näitä kirjoja tuntuu kuitenkin olevan lähes mahdoton löytää. Niinpä voitte arvata, että olen ollut ratkiriemuissani kun Tammi on parin viime vuoden aikana tehnyt kulttuuriteon ja julkaissut muutaman Mickwitzin laajasta tuotannosta uudelleen ja ne onkin meille hankittu ensitilassa.
Jason ja Jasonin kesä kertovat yksinhuoltajaäidin pojasta, osin ehkä nykylasta hämmentävälläkin ja keskustelua herättävällä tavalla. Ainakin meillä on pohdittu, miksi Jasonin yksinhuoltaja-äiti on ensin tehtaassa ja sitten vielä alastonmallina (!) töissä saadakseen yhden vaivaisen talvitakin Jasonille hankittua!
Kolmas uudelleenjulkaisu on oma suosikkini jo lapsuusvuosilta, eli nerokas Hei-kirja, joka opettaa viittomia Miina-tytön kanssa. Tätä kirjaa on meillä luettu uudelleen ja uudelleen iltasaduksi jo pari vuotta ja sen myötä Seelakin osaa jo viittoa aakkoset ja vaikkapa kissan tai koiran. Kiehtova kirja, suosittelen viittomakieltä taitamattomillekin, sillä lukiessa oppii viittomia vähän kuin vahingossa itsekin!
Taannoin huomasin, että tämän vuoden Mickwitz-uudelleenjulkaisu Emilia ja kolme pikkuista tätiä oli tullut lähikirjastoonkin ja jälleen oli äiti nostalgisissa fiiliksissä! Tätä meillä luetaan seuraavat illat!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Nyt täytyy kehaista että olipa tänä vuonna erityisen hyvä ja tuttu tuo keväisen Salon lastenlaulukilpailun voittaja, nimittäin meidän hauska ystävä Ville nappasi toverinsa Hepan kanssa voiton mainiolla Tavulaululla, joka on vielä äänitetty mieheni studiolla. :)
Kaksikko esiintyy Sipe&Heppa nimellä ja keikkoja on ollut jo mm. Tampereen Tapahtumien yössä, myöhemmin luvassa ilmeisesti ainakin tarhakiertuetta. Musiikki on veikeää ja hyvin tehtyä, meillä ainakin esikoinen lauleskelee harva se päivä Tavulaula, sen verran iskevää kamaa!
Eli kannattaa pitää korvat höröllä ja liittyä duon Facebook-ryhmään, sillä tästä veikestä ja hyvin tehdystä lastenmusiikkivaljakosta kuullaan varmasti vielä ja paljon!
Kaksikko esiintyy Sipe&Heppa nimellä ja keikkoja on ollut jo mm. Tampereen Tapahtumien yössä, myöhemmin luvassa ilmeisesti ainakin tarhakiertuetta. Musiikki on veikeää ja hyvin tehtyä, meillä ainakin esikoinen lauleskelee harva se päivä Tavulaula, sen verran iskevää kamaa!
Eli kannattaa pitää korvat höröllä ja liittyä duon Facebook-ryhmään, sillä tästä veikestä ja hyvin tehdystä lastenmusiikkivaljakosta kuullaan varmasti vielä ja paljon!
lauantai 6. lokakuuta 2012
Nuhaiset terveiset!
Piti suunnata tänä viikonloppuna tutustumaan työpaikkani Työväenmuseo Werstaan uutukaiseen lapsille suunnattuun Arjen aakkoset -näyttelyyn, jonka idearikkaassa työryhmässä olin mukana ennen äippäloman alkua. Näin jo vilauksen valmiista tuotoksesta avajaisissa muutama viikko sitten ja minulle jäi näyttelystä iloinen ja toimiva kuva. Oli myös hauska nähdä miten työryhmä oli saanut tehtyä toisaalta juuri sellaisen näyttelyn kuin alunperin oli ajatuskin ja toisaalta olivat myös keksineet ja kehittäneet vaikka mitä mukavaa ja toiminnallista uuttakin näyttelyyn.
No mutta, täälläpä sitten ollaan köhässä ja nuhassa koko perheen voimin, joten museoseikkailu jäi tältä erää. Ehkä päästään syyslomalla sitten paremmalla onnella ja silloin seuraa myös testikäyttäjä Seelan kokemuksia arkisia asioita ennen ja nyt esittelevästä näyttelystä. :)
Ja niin, jo ennakkomainoksena että joulukuun alussa päästään vihdoin tutustumaan myös naapurimaan lastenkulttuuriin, suunnaksi tällä kertaa päätettiin yhteisesti Astrid Lindgrenin maailmoihin perustuvaan sisäsatumaailma Junibacken.
Semmoista eksoottista luvassa siis joulukuussa, mutta nyt takaisin vällyjen alle Barbabaa katsomaan perheen voimin ja karkkipäivän herkkuja nauttimaan!
Syksyistä viikonloppua!
No mutta, täälläpä sitten ollaan köhässä ja nuhassa koko perheen voimin, joten museoseikkailu jäi tältä erää. Ehkä päästään syyslomalla sitten paremmalla onnella ja silloin seuraa myös testikäyttäjä Seelan kokemuksia arkisia asioita ennen ja nyt esittelevästä näyttelystä. :)
Ja niin, jo ennakkomainoksena että joulukuun alussa päästään vihdoin tutustumaan myös naapurimaan lastenkulttuuriin, suunnaksi tällä kertaa päätettiin yhteisesti Astrid Lindgrenin maailmoihin perustuvaan sisäsatumaailma Junibacken.
Semmoista eksoottista luvassa siis joulukuussa, mutta nyt takaisin vällyjen alle Barbabaa katsomaan perheen voimin ja karkkipäivän herkkuja nauttimaan!
Syksyistä viikonloppua!
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Maaseutuelämyksiä!
Lapsen kokemusmaailman kertymisen seuraaminen on ihan huisia, mietin tässä eräskin päivä, kun vanhempi tyttäreni saapui punaposkisena ja innostuneena kotiin elämänsä ensimmäiseltä pidemmältä reissulta ilman äitiä ja isää. Seela oli nimittäin lähtenyt jo aamutuimaan koko päiväkodin porukan kanssa maatilaretkelle, samalla kun äiti ja isä jäivät haikeana ihmettelemään että tästäkö se itsenäistyminen ja maailman oma haltuunotto jo alkaa.
Pelkkä bussimatka Tampereelta Ylöjärvelle oli jo Seelalle elämys, jota on nyt kertailtu viikon verran, viimeksi eilen tyttö kommentoi yhtä äkkiä että "se bussimatka oli kyllä aika jännä!" Bussissa oli ollut vieruskaverina poika jota Seela ei vielä kovin hyvin tuntenut, mutta olivat sitten matkan aikana ehtineet jutella mm. jalkapallosta ja Tammelan stadionista ja "aika paljon muustakin, en mä nyt muista".
Ja entäpä sitten perillä! Seela oli päässyt traktorin kyytiin, ruokkinut ja paijannut lampaita ja nähnyt lehmänvärisen pikku ponin! Koko se ilta leikittiinkin sitten meillä maatilaa dubloilla ja tietysti myös tarharyhmää joka siellä vierailee! :)
Jälleen jäin miettimään kuinka lapsille elämykset syntyvät pienestä. Ei tarvita suurtapahtumia tai valtavia rakennelmia, vaan kokemuksellisuus ja moniaistisuus syntyvät niinkin pienestä kuin lampaan turkin pehmoisuudesta tai maatilan tuoksusta vaatteissa, bussimatkan kivoista keskusteluista uuden kaverin kanssa. Kulttuurielämyksiä parhaimmillaan siis!
Pelkkä bussimatka Tampereelta Ylöjärvelle oli jo Seelalle elämys, jota on nyt kertailtu viikon verran, viimeksi eilen tyttö kommentoi yhtä äkkiä että "se bussimatka oli kyllä aika jännä!" Bussissa oli ollut vieruskaverina poika jota Seela ei vielä kovin hyvin tuntenut, mutta olivat sitten matkan aikana ehtineet jutella mm. jalkapallosta ja Tammelan stadionista ja "aika paljon muustakin, en mä nyt muista".
Ja entäpä sitten perillä! Seela oli päässyt traktorin kyytiin, ruokkinut ja paijannut lampaita ja nähnyt lehmänvärisen pikku ponin! Koko se ilta leikittiinkin sitten meillä maatilaa dubloilla ja tietysti myös tarharyhmää joka siellä vierailee! :)
Jälleen jäin miettimään kuinka lapsille elämykset syntyvät pienestä. Ei tarvita suurtapahtumia tai valtavia rakennelmia, vaan kokemuksellisuus ja moniaistisuus syntyvät niinkin pienestä kuin lampaan turkin pehmoisuudesta tai maatilan tuoksusta vaatteissa, bussimatkan kivoista keskusteluista uuden kaverin kanssa. Kulttuurielämyksiä parhaimmillaan siis!
perjantai 28. syyskuuta 2012
Vauvan kanssa leffassa
Vietin eilen aamupäivää Tampereen Vauvakinossa Martan ja hyvän ystäväni sekä tämän tyttövauvan kanssa. Tätä harrastusta tein kuukausittain jo Seelankin ollessa pieni, tosin silloin näitä tapahtumia kutsuttiin Babybioksi. Konsepti on kuitenkin sama: päivänäytös on vauvaystävällinen, eli valot ovat päällä, äänet hiljemmalla, elokuvasaliin on tuotu mikro ja vaipanvaihtopiste eikä kukaan häiriinny jos jälkikasvu elämöi, sillä sali on täynnä vauvaväkeä vanhempineen ja meteli sen mukainen.
Tässä kohdin varmasti monen kulmat rypistyvät; onko laitaa viedä vauvaa tuijottamaan suurta valkokangasta ja saamaan siitä ties mitä ärsykkeitä. Kysymys on sama kuin television kohdalla - paljonko vauva saa sitä "katsella", onko televisiosta haittaa vauvan aisteille ja kehitykselle.
Vaikeahan kysymys tuo on kieltämättä. Toisaalta koen, että elokuvakasvatus on osa kulttuurikasvatusta siinä missä vaikkapa museossa käynti tai musiikin kuuntelu jälkikasvun kanssa. Itse tulen elokuvia rakastavasta perheestä, isoäitini teki jopa koko työuransa elokuvateollisuuden ja Kino-Filmin palveluksessa, joten voin sanoa lähes kasvaneeni elokuvien parissa. Lapsena kävin äidin ja ystäväperheen kanssa myös säännöllisesti Tampereen Niagarassa silloin pidetyssä Lasten elokuvakerhossa, jossa näytettiin laadukkaita eurooppalaisia lasten leffoja. Muistan kerhoajoilta esimerkiksi Roadlh Dahlin kirjaan perustuvan maagisen ja vähän jännittävänkin Kuka pelkää noitia -elokuvan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. (Sellaista lasten filmikerhoa ei taideta muuten tällä hetkellä ainakaan täällä Tampereella järjestää, tokko muuallakaan vai onko jollakulla lukijalla tietoa moisesta? Idea oli kuitenkin hieno ja tilausta voisi sellaiselle olla, näin sivumennen sanoen.)
Myös mieheni kanssa kävimme lähes viikottain elokuvissa ennen lapsia, joten tuntuu luontevalle jatkaa harrastusta nyt siten kun se vain on mahdollista. Eli jos en pääse iltaisin leffaan, niin käyn sitten päivisin vauva kainalossa. Elokuvasalissa itsessään on kuitenkin jotakin niin maagista, että se kumoaa täysin teeveestä tujotetun iltaelokuvan. Se on se pieni jännittävä tunne alkutekstien aikana, popcornin tuoksu ja pehmeän tuolin tuntu!
Ensi kuussa emme pääsekään elokuvista nauttimaan, sillä uuden astetuksen myötä Vauvakinossa saa jatkossa näyttää vain kaikille sallittuja elokuvia, onhan mukana alaikäisiä katsojia, eikä ensi kuussa kuulemma ollut tällaista elokuvaa tarjolla. Mutta marraskuun sateisena aamupäivänä istumme varmasti katsomossa taas!
Tässä kohdin varmasti monen kulmat rypistyvät; onko laitaa viedä vauvaa tuijottamaan suurta valkokangasta ja saamaan siitä ties mitä ärsykkeitä. Kysymys on sama kuin television kohdalla - paljonko vauva saa sitä "katsella", onko televisiosta haittaa vauvan aisteille ja kehitykselle.
Vaikeahan kysymys tuo on kieltämättä. Toisaalta koen, että elokuvakasvatus on osa kulttuurikasvatusta siinä missä vaikkapa museossa käynti tai musiikin kuuntelu jälkikasvun kanssa. Itse tulen elokuvia rakastavasta perheestä, isoäitini teki jopa koko työuransa elokuvateollisuuden ja Kino-Filmin palveluksessa, joten voin sanoa lähes kasvaneeni elokuvien parissa. Lapsena kävin äidin ja ystäväperheen kanssa myös säännöllisesti Tampereen Niagarassa silloin pidetyssä Lasten elokuvakerhossa, jossa näytettiin laadukkaita eurooppalaisia lasten leffoja. Muistan kerhoajoilta esimerkiksi Roadlh Dahlin kirjaan perustuvan maagisen ja vähän jännittävänkin Kuka pelkää noitia -elokuvan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. (Sellaista lasten filmikerhoa ei taideta muuten tällä hetkellä ainakaan täällä Tampereella järjestää, tokko muuallakaan vai onko jollakulla lukijalla tietoa moisesta? Idea oli kuitenkin hieno ja tilausta voisi sellaiselle olla, näin sivumennen sanoen.)
Myös mieheni kanssa kävimme lähes viikottain elokuvissa ennen lapsia, joten tuntuu luontevalle jatkaa harrastusta nyt siten kun se vain on mahdollista. Eli jos en pääse iltaisin leffaan, niin käyn sitten päivisin vauva kainalossa. Elokuvasalissa itsessään on kuitenkin jotakin niin maagista, että se kumoaa täysin teeveestä tujotetun iltaelokuvan. Se on se pieni jännittävä tunne alkutekstien aikana, popcornin tuoksu ja pehmeän tuolin tuntu!
Ensi kuussa emme pääsekään elokuvista nauttimaan, sillä uuden astetuksen myötä Vauvakinossa saa jatkossa näyttää vain kaikille sallittuja elokuvia, onhan mukana alaikäisiä katsojia, eikä ensi kuussa kuulemma ollut tällaista elokuvaa tarjolla. Mutta marraskuun sateisena aamupäivänä istumme varmasti katsomossa taas!
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Paluu maailmaan Annien sävelten tahdissa!
Pitkän tauon jälkeen täällä taas!
Pitkälle venynyt loppuraskaus suurensuuren mahan kanssa vei tämän kulttuuritädin voimat, mutta nyt on pienokainen kolme kuukautta vanha ja suurimmat alkusähläykset ja valvotut yöt on selätetty, joten olen päättänyt palata ihmisten ja kulttuurin ilmoille!
Nytpä siis lastenkulttuuria testailee ja tutkii kanssani Seelan 4vee lisäksi perheen pienokainen Martta 3kk, mikä siis lupaa hyvää tämän hetken vauvakulttuuriin perehtymisen kannalta! :)
Tänään kuitenkin vietin harvinaisen hetken teatterissa kahden miehen kanssa, ensi kertaa Martan syntymän jälkeen. Esitys sivusi sen verran lastenkin kulttuuria että siitä muutama sana.
Kyseessä oli Annie-musikaali, jossa tyttöjemme serkku Alli esiintyy. Suurta ja komeea laulantaa, hienoja lavasteita ja toimivaa tanssia riitti Tampere-talon ison lavan verran, mutta ehdottomasti eniten loistivat esityksen kymmenkunta pientä tyttöä! Huikean suloisia, uhmakkaita, hauskoja ja taidokkaita roolisuorituksia, ei voi kuin ihailla! Pojasta polvi paranee sanoisin, sillä todella, en ole varma olisiko omasta ikäluokasta aikoinaan vielä tällaista osaamista tässä määrin löytynyt. Nykylapset hallitsevat niin suveneeristi lavakarsiman ja tanssin sekä laulun sekä ennenkaikkea luottavat itseensä, sitä on ilo katsella. Erityismaininta on myös annettava pääosan esittäjälle Ronja Alatalolle, joka veti lauluosuudet huikean hienosti! Mieletön ääni nuorella tytöllä, kantaa läpi suuren salin!
Ihan pienille en kuitenkaan tätä esitystä suosittele, sen verran hurja oli mainio Satu Silvokin ilkeän lastenkodin johtajattaren roolissa, että ainakin meidän esikoinen olisi varmasti pelästynyt. Mutta eskari-iästä eteenpäin tämä esitys varmasti hurmaa mukaansa nuoren väen.
Pitkälle venynyt loppuraskaus suurensuuren mahan kanssa vei tämän kulttuuritädin voimat, mutta nyt on pienokainen kolme kuukautta vanha ja suurimmat alkusähläykset ja valvotut yöt on selätetty, joten olen päättänyt palata ihmisten ja kulttuurin ilmoille!
Nytpä siis lastenkulttuuria testailee ja tutkii kanssani Seelan 4vee lisäksi perheen pienokainen Martta 3kk, mikä siis lupaa hyvää tämän hetken vauvakulttuuriin perehtymisen kannalta! :)
Tänään kuitenkin vietin harvinaisen hetken teatterissa kahden miehen kanssa, ensi kertaa Martan syntymän jälkeen. Esitys sivusi sen verran lastenkin kulttuuria että siitä muutama sana.
Kyseessä oli Annie-musikaali, jossa tyttöjemme serkku Alli esiintyy. Suurta ja komeea laulantaa, hienoja lavasteita ja toimivaa tanssia riitti Tampere-talon ison lavan verran, mutta ehdottomasti eniten loistivat esityksen kymmenkunta pientä tyttöä! Huikean suloisia, uhmakkaita, hauskoja ja taidokkaita roolisuorituksia, ei voi kuin ihailla! Pojasta polvi paranee sanoisin, sillä todella, en ole varma olisiko omasta ikäluokasta aikoinaan vielä tällaista osaamista tässä määrin löytynyt. Nykylapset hallitsevat niin suveneeristi lavakarsiman ja tanssin sekä laulun sekä ennenkaikkea luottavat itseensä, sitä on ilo katsella. Erityismaininta on myös annettava pääosan esittäjälle Ronja Alatalolle, joka veti lauluosuudet huikean hienosti! Mieletön ääni nuorella tytöllä, kantaa läpi suuren salin!
Ihan pienille en kuitenkaan tätä esitystä suosittele, sen verran hurja oli mainio Satu Silvokin ilkeän lastenkodin johtajattaren roolissa, että ainakin meidän esikoinen olisi varmasti pelästynyt. Mutta eskari-iästä eteenpäin tämä esitys varmasti hurmaa mukaansa nuoren väen.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Vapauttakaa koulu! -tapahtuma Lapinlahden sairaalassa
Mielenkiintoinen koulu aukeaa Helsingin juhlaviikoilla! Vapaan koulun ajatus on kiehtova ja ajatuksia herättävä... Mistäs sitä opettaisi ja MITEN jos kädet olisivat ihan vapaat?!
(Kyseessä on siis Demos-ajatushautumon testikoulu jossa DIY-menetelmän avulla voi kuka vain ilmoittautua opetteajaksi, mistä vaan asiasta ja millä vaan tavalla. Huisi ajatus!)
(Kyseessä on siis Demos-ajatushautumon testikoulu jossa DIY-menetelmän avulla voi kuka vain ilmoittautua opetteajaksi, mistä vaan asiasta ja millä vaan tavalla. Huisi ajatus!)
torstai 19. huhtikuuta 2012
Tehdas soi Tampereella!
Tampereella tapahtuu taas: viikonloppuna nimittäin perheen pienoisia houkutellaan nykyklassisen musiikin pariin Tampereen Biennalen Soiva Tehdas-perhetapahtumassa. Allekirjoittaneen tuli vastata tapahtuman sanataiteellisesta työpajasta, mutta suureksi paisuneen mahani vuoksi siirsin tehtävän kolleegalleni Annalle. Hänen hoivissaan pääseekin nyt saduttamaan ja sanailemaan musiikin inspiroimana pienistä ja salaperäisistä öttiäisistä.
Muuta Soivan Tehtaan kiinnostavinta ohjelmaa on mielestäni esimerkiksi Rullan alle yksivuotiaille vaaveille suunnattu äänitaiteilija Petra Tikkasen Vedenalaista - ääniteos, johon pääsee sukeltamaan ennakkoilmoittautumalla. Sinne kyllä suuntaisin rentoutumaan jos vauveli olisi jo tällä puolen mahaa! :)
Muuta Soivan Tehtaan kiinnostavinta ohjelmaa on mielestäni esimerkiksi Rullan alle yksivuotiaille vaaveille suunnattu äänitaiteilija Petra Tikkasen Vedenalaista - ääniteos, johon pääsee sukeltamaan ennakkoilmoittautumalla. Sinne kyllä suuntaisin rentoutumaan jos vauveli olisi jo tällä puolen mahaa! :)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Viikonloppuna Werstaalle AistiMaan!
AistiMus-tapahtuma valtaa työpaikkani Työväenmuseo Werstaan toista kertaa tulevana viikonloppuna 14-15.4 klo 11-18!
Vammaiskulttuurista ja -historiasta kertovaan näyttelyymme Ihan epäNormaalia linkittyvä oheistapahtuma tarjoilee tutkimusretken aistien maailmaan, maksuttomasti ja esteettömästi, ihan kaiken ikäisille.
Luvassa on tällä kertaa mm. romusoitinartesaani Kimmo Nissisen mainioita tuntosoittimia, huikean kiinnostava Elävä Kirjasto, kolmiulotteisen koskettelusivun rakentelutyöpaja, kehitysvammateatteri La Stradan Käytöskukka-esitys (viittomakielelle tulkattu), sekä animaatiopaja Kynnys ry:n Ismo Helenin opastuksella. Molempina päivinä on myös tarjolla pienten lasten museoseikkailu K.Issakaisen kanssa, lauantaina myös viittomakielelle tulkattuna ja muutoinkin erityislapset huomioivana rauhallisena versiona.
Erityisesti haluan nostaa esiin toista kertaa järjestettävän Ihan Pimeän Kahvilan, jossa Tampereen Näkövammaisten yhdistyksen väen kanssa pääsee kokeilemaan miltä maistuu kaffeet pimeässä! Kokemus on todella uniiki ja avartava ja saimme siitä viimeksi hurjan määrän kannustavaa palautetta. Eli kannattaa tulla rohkeasti testaamaan omaa kanttia!
Tarkemipi ohjelma löytyy Facebookista ja netistä museon kotisivuilta, käypä katsomassa.
Viikonloppuna aisteillaan Werstaalla!
Vammaiskulttuurista ja -historiasta kertovaan näyttelyymme Ihan epäNormaalia linkittyvä oheistapahtuma tarjoilee tutkimusretken aistien maailmaan, maksuttomasti ja esteettömästi, ihan kaiken ikäisille.
Luvassa on tällä kertaa mm. romusoitinartesaani Kimmo Nissisen mainioita tuntosoittimia, huikean kiinnostava Elävä Kirjasto, kolmiulotteisen koskettelusivun rakentelutyöpaja, kehitysvammateatteri La Stradan Käytöskukka-esitys (viittomakielelle tulkattu), sekä animaatiopaja Kynnys ry:n Ismo Helenin opastuksella. Molempina päivinä on myös tarjolla pienten lasten museoseikkailu K.Issakaisen kanssa, lauantaina myös viittomakielelle tulkattuna ja muutoinkin erityislapset huomioivana rauhallisena versiona.
Erityisesti haluan nostaa esiin toista kertaa järjestettävän Ihan Pimeän Kahvilan, jossa Tampereen Näkövammaisten yhdistyksen väen kanssa pääsee kokeilemaan miltä maistuu kaffeet pimeässä! Kokemus on todella uniiki ja avartava ja saimme siitä viimeksi hurjan määrän kannustavaa palautetta. Eli kannattaa tulla rohkeasti testaamaan omaa kanttia!
Tarkemipi ohjelma löytyy Facebookista ja netistä museon kotisivuilta, käypä katsomassa.
Viikonloppuna aisteillaan Werstaalla!
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Turussa pääsiäispuuhaa Luostarinmäellä!
Iki-ihana ystäväiseni Maiju, joka on töissä Luostarimäen käsityöläismuseossa vinkkasi facebookissa että Turussakin tapahtuu pääsiäisviikonloppuna! Luostarinmäellä on nimittäin luvassa suloista ja perinnetietoista ohjelmaa lapsiperheille, esimerkiksi lauantaina paikalla on mm. sokerileipuri taikomassa marsipaanitipuja, nams!
Museolla on myös perinteiseen tapaan laitetut itäiset ja läntiset pääsiäispöydät herkkuineen ja kaiken huippuna ilmeisen suosittu munanvierityskilpailu! :D Kuulostaa railakkaalle! Sinne siis turkulaiset tutut ja kylänmiehet, lapsetta tai lapsen kanssa!
Museolla on myös perinteiseen tapaan laitetut itäiset ja läntiset pääsiäispöydät herkkuineen ja kaiken huippuna ilmeisen suosittu munanvierityskilpailu! :D Kuulostaa railakkaalle! Sinne siis turkulaiset tutut ja kylänmiehet, lapsetta tai lapsen kanssa!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Kuulumisia Annantalolta
Viikot vierähtävät ja kevät kohisee kohti (vaikka tänään tupruttaakin lunta), ihanaa!
Viime viikkojen kohokohtia omalla sarallani on ollut toissa viikonlopun Tarinoiden maailma-koulutus sanataide- ja äikänopeille Annantalolla, jossa ohjelman järjestämisen ohessa pidin pienen alustuksen.
Luennoitsijat olivat mahtavia, kuten jo ennalta tiesinkin, ja sain ainakin itse matkaevääksi valtavasti uusia tehtäväideoita, ajatuksia ja vinkkejä musiikin ja sanataiteen poikkitaiteelliseen yhdistämiseen.
Esimerkiksi kirjalija Salla Simukka laittoi kurssilaiset tekemään dialogikirjoitustehtäviä Nylon Beatin ja Leevi and the Leavingsin inspiromana - ja mitä mahtavia tarinoita Vakosamettihousuisen miehen ja Satasen lainaajan kohtaamisista syntyikään! Muusikko Heikki Salo ja runoilija Tommi Parkko taas jakoivat ajatuksiaan musiikin runoudesta ja runouden musiikista, molemmat omalta tontiltaan käsin ja todella mielenkiintoisesti. Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet sanoituksen osaa biisissä? Sillä Heikin sanoin, musiikki voi kertoa ilosta tai surusta, mutta se ei voi erotella mikä suru tai ilo on kyseessä. Siksi laululyriikka on olemassa,sillä se sisältää musiikin sanallisen selityksen ja vain yhdessä ne luovat musiikin koko sisällön. Herättävä ajatus!
Valloittavista poikkitaiteellisista projekteista puolestaan kertoivat Soundpainting-kieltä avannut muusikko Sonja Korkman sekä lastenkotinuorten voimauttavaa räp-projektia ohjannut teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori. Kyseisen räp-projektin myötä syntyneet lastenkotinuorten tekemät biisit ja lyriikat vetivät hiljaisiksi ja herättelivät kuulijoita miettimään miten pienillä ja tavallaan yksinkertaisilla keinoilla voimme luoda jotain todella merkityksellistä ja nuorten omasta maailmasta käsin syntyvää, kaukana tekotaiteellisuudesta!
Viikonlopun lopuksi pääsimme myös kokeilemaan perinnesoittimia Kulttuuriosuuskunta Uulun Henna Leisiön opastuksella ja luomaan niiden avulla porukassa hienoa äänisatua. Ja kylläpä ne kanteleet, pilit ja kehärummut soivatkin hienosti! Todella meditatiivinen ja rauhoittava kokemus, joka onnistuisi varmasti ihan pientenkin lasten kanssa!
Mielenkiintoinen viikonloppu siis kaiken kaikkiaan. Mukavaa oli myös, että todella ansioitunut ja ihana Reetta Niemelä sai tilaisuuden yhteydessä vuoden sanataideteon palkinnon monivuotisesta ja erityisen lapsilähtöisestä Aurinkoon katsoja - projektistaan. Reetta on kyllä palkintonsa ehdottomasti ansainnut, sillä hän on supermonipuolinen ja avarasydäminen lastenkulttuurin pitkän linjan tekijä, ehdoton esikuvani! <3
Loppuun tämän viikon lastenkulttuuritäky: tällä viikolla lastenkulttuuria on tarjolla ainakin Emmassa, jossa jatkuu Fantasiaa- lasten kaupunki -tapahtuma. Viikonloppuna WeeGeellä onkin näemmä luvassa esimerkiksi beatbox-työpajaa sekä ikisöpöt Maltti ja Valtti! Jos olisin pääkaupunkiseudulla viikonvaihteen, pakkaisin muksun mukaan ja suuntaisin tuonne! :)
Viime viikkojen kohokohtia omalla sarallani on ollut toissa viikonlopun Tarinoiden maailma-koulutus sanataide- ja äikänopeille Annantalolla, jossa ohjelman järjestämisen ohessa pidin pienen alustuksen.
Luennoitsijat olivat mahtavia, kuten jo ennalta tiesinkin, ja sain ainakin itse matkaevääksi valtavasti uusia tehtäväideoita, ajatuksia ja vinkkejä musiikin ja sanataiteen poikkitaiteelliseen yhdistämiseen.
Esimerkiksi kirjalija Salla Simukka laittoi kurssilaiset tekemään dialogikirjoitustehtäviä Nylon Beatin ja Leevi and the Leavingsin inspiromana - ja mitä mahtavia tarinoita Vakosamettihousuisen miehen ja Satasen lainaajan kohtaamisista syntyikään! Muusikko Heikki Salo ja runoilija Tommi Parkko taas jakoivat ajatuksiaan musiikin runoudesta ja runouden musiikista, molemmat omalta tontiltaan käsin ja todella mielenkiintoisesti. Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet sanoituksen osaa biisissä? Sillä Heikin sanoin, musiikki voi kertoa ilosta tai surusta, mutta se ei voi erotella mikä suru tai ilo on kyseessä. Siksi laululyriikka on olemassa,sillä se sisältää musiikin sanallisen selityksen ja vain yhdessä ne luovat musiikin koko sisällön. Herättävä ajatus!
Valloittavista poikkitaiteellisista projekteista puolestaan kertoivat Soundpainting-kieltä avannut muusikko Sonja Korkman sekä lastenkotinuorten voimauttavaa räp-projektia ohjannut teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori. Kyseisen räp-projektin myötä syntyneet lastenkotinuorten tekemät biisit ja lyriikat vetivät hiljaisiksi ja herättelivät kuulijoita miettimään miten pienillä ja tavallaan yksinkertaisilla keinoilla voimme luoda jotain todella merkityksellistä ja nuorten omasta maailmasta käsin syntyvää, kaukana tekotaiteellisuudesta!
Viikonlopun lopuksi pääsimme myös kokeilemaan perinnesoittimia Kulttuuriosuuskunta Uulun Henna Leisiön opastuksella ja luomaan niiden avulla porukassa hienoa äänisatua. Ja kylläpä ne kanteleet, pilit ja kehärummut soivatkin hienosti! Todella meditatiivinen ja rauhoittava kokemus, joka onnistuisi varmasti ihan pientenkin lasten kanssa!
Mielenkiintoinen viikonloppu siis kaiken kaikkiaan. Mukavaa oli myös, että todella ansioitunut ja ihana Reetta Niemelä sai tilaisuuden yhteydessä vuoden sanataideteon palkinnon monivuotisesta ja erityisen lapsilähtöisestä Aurinkoon katsoja - projektistaan. Reetta on kyllä palkintonsa ehdottomasti ansainnut, sillä hän on supermonipuolinen ja avarasydäminen lastenkulttuurin pitkän linjan tekijä, ehdoton esikuvani! <3
Loppuun tämän viikon lastenkulttuuritäky: tällä viikolla lastenkulttuuria on tarjolla ainakin Emmassa, jossa jatkuu Fantasiaa- lasten kaupunki -tapahtuma. Viikonloppuna WeeGeellä onkin näemmä luvassa esimerkiksi beatbox-työpajaa sekä ikisöpöt Maltti ja Valtti! Jos olisin pääkaupunkiseudulla viikonvaihteen, pakkaisin muksun mukaan ja suuntaisin tuonne! :)
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Biomuotokuvia ja muita Ihmeitä
Nykytaidefestivaali IHME valtaa pääkaupunkiseudun sekä Joensuun, Rovanimen ja Vaasan maalis-huhtikuussa. Ihmeen kiinnostavat ovat myös Ihmeen virike- ja opetusaineistot.
Nykytaide kun on vaikeaa, ainakin monen nuoren mielestä. Lasten suhtautuminen nykytaiteeseen on usein taas ehkä aikuista avoimempaakin, koska taiteen rajoja ja konventioita ei ole vielä opittu. Tähän tilanteeseen yksi lähestymiskulma voi löytyä Ihmeen opetusaineistosta, joka esittelee nykytaidetta melko kansantajuisella tavalla.
Osa tehtävistä on kyllä sen sorttisia, etten ihan heti uskaltaisi niitä vaikkapa kuvisopen sijaisena ysiluokalla lähteä toteuttamaan, esimerkiksi tehtävä jossa oppilaiden tulisi ryhmässä esittää vuoronperään "Bumtsibum"-tyyliin lauluja, joissa mainitaan sydän olisi selkeä uskottavuusitsemurha monessakin teiniluokassa, luulen... :)
Mutta todella kiinnostavia ja mainioita tehtäviäkin joukossa on, esimerkiksi seuraava Christian Boltanskin Sydänarkisto-teoksen innostama, identiteettiä ja sukupolvien jatkumoa pohtiva ja biometristä aineistoa työstävä tehtävä:
Nykytaide kun on vaikeaa, ainakin monen nuoren mielestä. Lasten suhtautuminen nykytaiteeseen on usein taas ehkä aikuista avoimempaakin, koska taiteen rajoja ja konventioita ei ole vielä opittu. Tähän tilanteeseen yksi lähestymiskulma voi löytyä Ihmeen opetusaineistosta, joka esittelee nykytaidetta melko kansantajuisella tavalla.
Osa tehtävistä on kyllä sen sorttisia, etten ihan heti uskaltaisi niitä vaikkapa kuvisopen sijaisena ysiluokalla lähteä toteuttamaan, esimerkiksi tehtävä jossa oppilaiden tulisi ryhmässä esittää vuoronperään "Bumtsibum"-tyyliin lauluja, joissa mainitaan sydän olisi selkeä uskottavuusitsemurha monessakin teiniluokassa, luulen... :)
Mutta todella kiinnostavia ja mainioita tehtäviäkin joukossa on, esimerkiksi seuraava Christian Boltanskin Sydänarkisto-teoksen innostama, identiteettiä ja sukupolvien jatkumoa pohtiva ja biometristä aineistoa työstävä tehtävä:
"Poliisi ja rajavartiolaitos ei tunnista ihmisiä pelkästään valokuvista vaan myös biometristen tunnisteiden, sormenjälkien ja silmän iiriksen, perusteella.
Tee itsestäsi toisenlainen muotokuva, biomuotokuva: Paina paperiin sormenjälkesi ja suurenna se, piirrä suurentavan peilin avulla kuva iiriksestäsi, kiinnitä paperiin näyte itsestäsi (hiuksia, kynnen pala tms), tee vielä graafinen kuvaus pulssistasi.
Järjestäkää biomuotokuvista näyttely. Mitä kuvat teistä kertovat?"
torstai 1. maaliskuuta 2012
Arkkitehtuurikasvatusilta Helsingissä
Oho, taas on tosi mielenkiintoinen tapahtuma tarjolla Helsingissä. Itselle ehdottomasti vieraimpia taidekasvatuksen aloja on nimenomaan arkkitehtuurikasvatus, joten voisipa olla todella opettavainen ja silmiä avaava elämys tämä!
ARKKITEHTUURIKASVATUSILTA
Tule tapaamaan alan toimijoita vapaamuotoiseen verkostoitumisiltaan keskustelemaan arkkitehtuurikasvatuksesta, kokemuksista, toiveista ja tulevaisuuden näkymistä
Aika: maanantai 12.3. kello 17
Paikka: Arkkitehtuurimuseo, Kasarmikatu 24
Tutustutaan lasten arkkitehtuurioopperaan Rakennetaan kaupunki!
Poikkitaiteellisessa projektissa Kaisaniemen ala-asteen 4. luokkalaiset tuottavat Paul Hindemithin ”Wir Bauen eine Stadt” -lastenoopperan (1930), jonka he itse puvustavat, lavastavat ja esittävät ammattimuusikoiden säestämänä. Esitykset pidetään Arkkitehtuurimuseossa maaliskuun aikana, jolloin museossa on lisäksi työpajoja ja aihetta esittelevä näyttely. Projektin opetusmateriaalin tuottanut taidekasvattaja Eeva Astala esittelee hanketta.
Katso lisätietoa osoitteesta http://www.rakennetaankaupunki.fi.
Tutustutaan museon vastavalmistuneisiin arkkitehtuuriaiheisiin opetusmateriaaleihin
- Arkkitehtuurimme vuosikymmenet -verkkopeli, laatijana Arkkitehtuurimuseo
- Museon pysyvän näyttelyn opetuspaketti omatoimivierailuille, laatijana ja esittelijänä arkkitehti Jaana Räsänen
- Maailman paras koulu. Havainnoidaan arkkitehtuuria oman koulurakennuksen kautta! Laatinut
Arkkitehtuurikoulu Arkki.
Museo järjestää tilaisuuden yhteistyössä Kuvataideopettajat Ry:n kanssa.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
kiinnostava kolumni aiheesta
Tässäpä taide- ja humanististen aineiden puolesta kovaa tekstiä: Johanna Korhosen hieno ja tärkeä kolumni aiheesta.
"Tärkeimmät kouluaineet ovat kriittinen ajattelu, myötätunto, mielikuvitus ja henkilökohtainen vastuunotto. Mistä niitä saa: humanistisista aineista ja taiteista."
Käykääpä lukemassa, oletteko samaa mieltä?
"Tärkeimmät kouluaineet ovat kriittinen ajattelu, myötätunto, mielikuvitus ja henkilökohtainen vastuunotto. Mistä niitä saa: humanistisista aineista ja taiteista."
Käykääpä lukemassa, oletteko samaa mieltä?
Kakola opettaa
Yle:n mainio Kakola-sarja on liikuttanut ainakin meidän kotikatsomossa jo kahden kauden verran ja nyt mieleenpainuva ohjelma on saanut myös omat opetus- ja kasvatuskäyttöön suunnatut nettisivut, joita voi todella suositella.
Kakola opettaa -sivustolla pohditaan ohjelmassa esiin nousseita nuorten elämän isoja kysymyksiä mm. seksuaalisuudesta, väkivallasta ja päihteistä. Sävy on ainakin minun silmiini ihan katu-uskottava ja toimiva, turhaa paasausta vältetään ja asenne on kohdallaan, mutta sävy on silti asiallinen. Tehtävät ovat ymmärrettäviä ja selkeitä, esimerkiksi suhdetta vanhempiin pohditaan kirjoittamalla yksityinen kirje vanhemmille, pohtimalla sitä missä omat vanhemmat ovat hyviä tai taitavia ja missä toisaalta vanhemmat ovat ihan erilaisia kuin nuori itse on tai listaamalla ryhmässä kasvatusohjeita vanhemmille.
Sivuilta löytyy hyvää ja hyödyllistä materiaalia esimerkiksi psykan, uskonnon, ET:een, terveysteidon ja filosofian opetukseen yläkoulun ja miksei lukionkin puolella. Jokainen aihekokonaisuus pitää sisällään johdannon, videon, taustatietoa ja kysymyksiä sekä tehtäviä, niin että koko paketin yhteenlaskettu aika on se perusoppitunnin verran eli noin 45minuuttia.
Kakola opettaa -sivustolla pohditaan ohjelmassa esiin nousseita nuorten elämän isoja kysymyksiä mm. seksuaalisuudesta, väkivallasta ja päihteistä. Sävy on ainakin minun silmiini ihan katu-uskottava ja toimiva, turhaa paasausta vältetään ja asenne on kohdallaan, mutta sävy on silti asiallinen. Tehtävät ovat ymmärrettäviä ja selkeitä, esimerkiksi suhdetta vanhempiin pohditaan kirjoittamalla yksityinen kirje vanhemmille, pohtimalla sitä missä omat vanhemmat ovat hyviä tai taitavia ja missä toisaalta vanhemmat ovat ihan erilaisia kuin nuori itse on tai listaamalla ryhmässä kasvatusohjeita vanhemmille.
Sivuilta löytyy hyvää ja hyödyllistä materiaalia esimerkiksi psykan, uskonnon, ET:een, terveysteidon ja filosofian opetukseen yläkoulun ja miksei lukionkin puolella. Jokainen aihekokonaisuus pitää sisällään johdannon, videon, taustatietoa ja kysymyksiä sekä tehtäviä, niin että koko paketin yhteenlaskettu aika on se perusoppitunnin verran eli noin 45minuuttia.
maanantai 27. helmikuuta 2012
Vauvan kanssa Taidemuseoon!
Hoi vauvalliset, nyt osui silmiin kutkuttava juttu Tampereen museokentästä:
Tampereen Taidemuseo jatkaa ilmeisen onnistuneita Vauvan kanssa museoon - opastuksiaan!
Keväällä kierroksia järjestetään kaksi:
keskiviikkona 14.3 klo 14 ja keskiviikkona 4.4 klo 11
Opastuksella kierretään Vuoden nuoren taiteilijan - Ari Pelkosen näyttely sekä piipahdetaan myös taidemuseon alakerrassa esillä olevassa Bali Hai! -näyttelyssä. Kierrosta kuvaillaan rauhallistempoiseksi ja pienten tahtiin eteneväksi. Vauva voi myös makoilla opastuksen ajan vaunuissa, sillä museossa on esteetön kulku. Opastus sisältyy pääsylipun hintaan eikä kierrokselle tarvitse ennakkoilmoittautua.
Harmi että oma vauva köllöttelee vielä tukevasti masussa, joten en pääse testaamaan kierroksen toimivuutta, mutta komentoikaapa te muut ketkä kierrokselle pääsette, millainen kokemus oli?
Tampereen Taidemuseo jatkaa ilmeisen onnistuneita Vauvan kanssa museoon - opastuksiaan!
Keväällä kierroksia järjestetään kaksi:
keskiviikkona 14.3 klo 14 ja keskiviikkona 4.4 klo 11
Opastuksella kierretään Vuoden nuoren taiteilijan - Ari Pelkosen näyttely sekä piipahdetaan myös taidemuseon alakerrassa esillä olevassa Bali Hai! -näyttelyssä. Kierrosta kuvaillaan rauhallistempoiseksi ja pienten tahtiin eteneväksi. Vauva voi myös makoilla opastuksen ajan vaunuissa, sillä museossa on esteetön kulku. Opastus sisältyy pääsylipun hintaan eikä kierrokselle tarvitse ennakkoilmoittautua.
Harmi että oma vauva köllöttelee vielä tukevasti masussa, joten en pääse testaamaan kierroksen toimivuutta, mutta komentoikaapa te muut ketkä kierrokselle pääsette, millainen kokemus oli?
Tunnelmia Tuntumasta
Viikonloppuna katsastimme Seelan ja ystäväperheen kanssa vihdoista viimein Lastenkulttuurikeskus Rullan Tuntumaa-näyttelyn. Näyttely oli rullamaiseen tapaan pieni, helposti lähestyttävä ja kompakti. Seurueemme lapsiväestö, iältään 3-5-vuotta, innostui selvästi eniten pehmeistä lattiatyynyistä, joista syntyi mahtava pomppurata. Samaisessa teoksessa olleet pistekirjoituskortit kiehtoivat ja niitä tutkittiin ja lähetettiin "postikortteina".
Oma suosikkini oli lakanainstallaatio, josta tuli ihania mielikuvia lapsuudesta ja kesästä, ulkona kuivuvasta pyykistä kotitalomme pihassa. Kankaisten ja paperisten lakanoiden vaihtelu kutkutti mieltä ja toi hauskoja aistielämyksiä. Lakanainstallaatio myös piilotti taakseen yllätyksen, nimittäin kuvataiteilija Hilda Kozarin karkkilaatikot, joiden funktio tosin jäi epäselväksi: saako näitä maistaa vai ei? Onnekseen nuorempi väki ei karkkilaareja huomannut, sillä vaikka maistaa olisi saanutkin, en tiedä olisinko raaskinut antaa näin influenssaepidemian riehuessa!
Kaikenkaikkiaan kiinnostava näyttely, johon tosin olisin kaivannut ehkä hieman lisää opastusta. Mihin saa koskea, mitä saa tehdä? Oppaan kanssa käydessä näyttely olisikin varmasti avautunut vielä paremmin, seikka minkä vahvisti eräs seuraamani perhe, jonka poika oli selvästikin käynyt näyttelyssä koululuokan kanssa opastettuna ja joka nyt johdatti vanhempansa ja pikkuveljensä konkarin ottein näyttelyyn! Mahtavaa tiedonsiirtoa ja selvästi parhaalla mahdollisella tavalla perille mennyt näyttelykokemus!
Oma suosikkini oli lakanainstallaatio, josta tuli ihania mielikuvia lapsuudesta ja kesästä, ulkona kuivuvasta pyykistä kotitalomme pihassa. Kankaisten ja paperisten lakanoiden vaihtelu kutkutti mieltä ja toi hauskoja aistielämyksiä. Lakanainstallaatio myös piilotti taakseen yllätyksen, nimittäin kuvataiteilija Hilda Kozarin karkkilaatikot, joiden funktio tosin jäi epäselväksi: saako näitä maistaa vai ei? Onnekseen nuorempi väki ei karkkilaareja huomannut, sillä vaikka maistaa olisi saanutkin, en tiedä olisinko raaskinut antaa näin influenssaepidemian riehuessa!
Kaikenkaikkiaan kiinnostava näyttely, johon tosin olisin kaivannut ehkä hieman lisää opastusta. Mihin saa koskea, mitä saa tehdä? Oppaan kanssa käydessä näyttely olisikin varmasti avautunut vielä paremmin, seikka minkä vahvisti eräs seuraamani perhe, jonka poika oli selvästikin käynyt näyttelyssä koululuokan kanssa opastettuna ja joka nyt johdatti vanhempansa ja pikkuveljensä konkarin ottein näyttelyyn! Mahtavaa tiedonsiirtoa ja selvästi parhaalla mahdollisella tavalla perille mennyt näyttelykokemus!
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Pedagogin harvinainen hetki
Suutarin lapsella harvoin on kenkiä, sanotaan. Meidänkin perheen tapauksessa sanonta sopii, sillä vaikka kuinka lastenkulttuuria päivät pyörittelenkin, olen kotona aika laiska keksimään mitään yllätyksellistä, toiminnallista ja luovaa ipanalle.
Toissapäivänä kuitenkin yllätin itseni keksimällä oivallisen kirjaleikin JA siivousleikin. Kirjaleikissä kirjoista tehtiin kotiin esterata, jossa kirjalta toiselle tuli esimerkiksi hyppiä kuin sammakko tai hiipiä kuin hiiri. Välillä leikkijä pysähtyi lukemaan teoksia. Illalla sitten kirjajonosta meinasi tulla itku (pienemmälle leikkijälle, ei minulle), sillä "mä en millään jaksa siivota noita". Onnekkaan hetken oivalluksen myötä keksittiin kuitenkin muuttaa siivous kirjastoleikiksi, jossa tyllerö keräsi kirjat ja "palautti ne kirjastoon" eli äidille joka nosteli ne ylös lastenhuoneen kirjahyllyyn. Leikki oli niin toimiva, että Seelaa suorastaan harmitti kun kirjat saatiin kerättyä!
Joskus välähtää pedagogilla kotonakin, useammin kyllä ei, mutta näitä hetkiä voi sitten myöhemmin vaalia todistusaineistona siitä, että oli luova ja leikkisä äiti, ainakin hetkittäin. :)
Toissapäivänä kuitenkin yllätin itseni keksimällä oivallisen kirjaleikin JA siivousleikin. Kirjaleikissä kirjoista tehtiin kotiin esterata, jossa kirjalta toiselle tuli esimerkiksi hyppiä kuin sammakko tai hiipiä kuin hiiri. Välillä leikkijä pysähtyi lukemaan teoksia. Illalla sitten kirjajonosta meinasi tulla itku (pienemmälle leikkijälle, ei minulle), sillä "mä en millään jaksa siivota noita". Onnekkaan hetken oivalluksen myötä keksittiin kuitenkin muuttaa siivous kirjastoleikiksi, jossa tyllerö keräsi kirjat ja "palautti ne kirjastoon" eli äidille joka nosteli ne ylös lastenhuoneen kirjahyllyyn. Leikki oli niin toimiva, että Seelaa suorastaan harmitti kun kirjat saatiin kerättyä!
Joskus välähtää pedagogilla kotonakin, useammin kyllä ei, mutta näitä hetkiä voi sitten myöhemmin vaalia todistusaineistona siitä, että oli luova ja leikkisä äiti, ainakin hetkittäin. :)
maanantai 20. helmikuuta 2012
Tarinoiden maailma-koulutus Annantalolla maaliskuussa!
Hei kirjallisuuden ja sanataidekasvatuksen ystävät sekä poikkitaiteellisesta kulttuurikasvatuksesta innostuneet, nyt on tarjolla mainio koulutus (vaikka itse tuottajan roolissa sen sanonkin)!
Nuoren Voiman Liiton ja Suomen Sanataideopetuksen seuran Tarinoiden maailma-koulutus käsittelee tänä vuonna musiikin ja sanataideopetuksen yhteisiä polkuja todella kiinnostavan ohjelman avulla. (Ja vielä edukkaaseen hintaan.)
Ilmoittautuminen käynnissä NYT!
--------
Tarinoiden maailma 10.–11.3.2012
Tarinoiden maailma on sanataideohjaajille, äidinkielenopettajille, kirjastonhoitajille ja muille sanataideopetuksesta kiinnostuneille tarkoitettu kaksipäiväinen koulutus. Koulutuksessa painottuvat sanataideopetuksen käytännön vinkit. Tänä vuonna erityisteemana on musiikin ja sanataiteen yhdistäminen. Koulutuspaikka on Annantalon taidekeskuksen auditorio osoitteessa Annankatu 30, 00100 Helsinki.
Ilmoittaudu mukaan keskiviikkoon 7.3. mennessä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ilmoittautumiset(at)nuorenvoimanliitto.fi. Kirjoita viestin otsikoksi ”Tarinoiden maailma”. Ilmoita viestissä jokaisen ilmoittautujan nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Mainitse myös, mikäli olet Nuoren Voiman Liiton tai Suomen sanataideopetuksen seuran jäsen. Mikäli osallistumismaksun maksaa työnantaja, ilmoita laskutusosoite ja mahdollinen viite.
Koulutuksen hinta Nuoren Voiman Liiton ja Suomen sanataideopetuksen seuran jäsenille on 20 € ja muille 30 €. Osallistumismaksu sisältää ohjelman ja kahvitarjoilut.
Tarinoiden maailman järjestävät Nuoren Voiman Liitto ja Suomen sanataideopetuksen seura yhteistyössä Annantalon taidekeskuksen kanssa.
Lauantai 10.3.2012
klo 11.30–12 Aamukahvit ja ilmoittautuminen
klo 12–12.30 Aloituspuhe: Karoliina Suoniemi
klo 12.30–14 Muusikko Sonja Korkman: Soundpainting-kieli ja mahdollisuuksien maailma. Soundpainting on kansainvälinen viittomakieli, jolla voidaan ohjata improvisaatiota sekä säveltää, tehdä koreografiaa ja dramaturgiaa esityshetkessä häiritsemättä esitystä huutamalla ohjeita.
klo 14–15 Lounastauko
klo 15–16.30 Teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori: Sanoista voimaa – voimauttava räp.
Omaelämänkerrallisen lyriikan kirjoittamisen voimauttavat vaikutukset yksinkertaisin menetelmin.
klo 16.30–17 Kahvitauko
klo 17–18.30 Runoilija Tommi Parkko: Runouden musiikkia
Sunnuntai 11.3.2012
Annantalolla klo 10 Bravo!-lastenteatterifestivaalin näytös AEIOU (Suomi-Slovenia): Pää alas – jalat ylös! Sirkusperheen värikkäästä päivästä kertova esitys on suunnattu perheen pienimmille. Ikäsuositus 3-6-vuotiaat. Kesto 40 minuuttia. Liput 5 €, 1 aikuinen ilmaiseksi alle 1-vuotiaan seurassa, Helsingin kulttuurikeskuksen lipunmyyntipisteistä, p. 31012000 tai Lippupalvelusta tai käteisellä tuntia ennen esitystä Annantalolta.
klo 11.30–11.45 Aamukahvit
klo 11.45–12 Suomen sanataideopetuksen seura palkitsee vuoden sanataideteon
klo 12–13.30 Muusikko Heikki Salo: Laululyriikka – Kahlekuningaslaji!
klo 13.30–15 Kirjailija Salla Simukka: Musiikki kirjoittamisen inspiraation lähteenä – konkreettisia keinoja hyödyntää musiikkia osana sanataidetehtäviä.
klo 15–16 Lounastauko
klo 16–17.30 Kulttuuriosuuskunta Uulunkouluttaja Henna Leisiö: Sanoista ääniä – Kulttuuriosuuskunta Uulun työtapoja musiikin ja tarinoiden kanssa, esimerkkeinä mm. interaktiiviset konsertit sekä kehto- ja leikkilaulutyöpajat.
klo 17.30–18 Keskustelua
Nuoren Voiman Liiton ja Suomen Sanataideopetuksen seuran Tarinoiden maailma-koulutus käsittelee tänä vuonna musiikin ja sanataideopetuksen yhteisiä polkuja todella kiinnostavan ohjelman avulla. (Ja vielä edukkaaseen hintaan.)
Ilmoittautuminen käynnissä NYT!
--------
Tarinoiden maailma 10.–11.3.2012
Tarinoiden maailma on sanataideohjaajille, äidinkielenopettajille, kirjastonhoitajille ja muille sanataideopetuksesta kiinnostuneille tarkoitettu kaksipäiväinen koulutus. Koulutuksessa painottuvat sanataideopetuksen käytännön vinkit. Tänä vuonna erityisteemana on musiikin ja sanataiteen yhdistäminen. Koulutuspaikka on Annantalon taidekeskuksen auditorio osoitteessa Annankatu 30, 00100 Helsinki.
Ilmoittaudu mukaan keskiviikkoon 7.3. mennessä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ilmoittautumiset(at)nuorenvoimanliitto.fi. Kirjoita viestin otsikoksi ”Tarinoiden maailma”. Ilmoita viestissä jokaisen ilmoittautujan nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Mainitse myös, mikäli olet Nuoren Voiman Liiton tai Suomen sanataideopetuksen seuran jäsen. Mikäli osallistumismaksun maksaa työnantaja, ilmoita laskutusosoite ja mahdollinen viite.
Koulutuksen hinta Nuoren Voiman Liiton ja Suomen sanataideopetuksen seuran jäsenille on 20 € ja muille 30 €. Osallistumismaksu sisältää ohjelman ja kahvitarjoilut.
Tarinoiden maailman järjestävät Nuoren Voiman Liitto ja Suomen sanataideopetuksen seura yhteistyössä Annantalon taidekeskuksen kanssa.
Ohjelma 10.–11.3.2012
Lauantai 10.3.2012
klo 11.30–12 Aamukahvit ja ilmoittautuminen
klo 12–12.30 Aloituspuhe: Karoliina Suoniemi
klo 12.30–14 Muusikko Sonja Korkman: Soundpainting-kieli ja mahdollisuuksien maailma. Soundpainting on kansainvälinen viittomakieli, jolla voidaan ohjata improvisaatiota sekä säveltää, tehdä koreografiaa ja dramaturgiaa esityshetkessä häiritsemättä esitystä huutamalla ohjeita.
klo 14–15 Lounastauko
klo 15–16.30 Teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori: Sanoista voimaa – voimauttava räp.
Omaelämänkerrallisen lyriikan kirjoittamisen voimauttavat vaikutukset yksinkertaisin menetelmin.
klo 16.30–17 Kahvitauko
klo 17–18.30 Runoilija Tommi Parkko: Runouden musiikkia
Sunnuntai 11.3.2012
Annantalolla klo 10 Bravo!-lastenteatterifestivaalin näytös AEIOU (Suomi-Slovenia): Pää alas – jalat ylös! Sirkusperheen värikkäästä päivästä kertova esitys on suunnattu perheen pienimmille. Ikäsuositus 3-6-vuotiaat. Kesto 40 minuuttia. Liput 5 €, 1 aikuinen ilmaiseksi alle 1-vuotiaan seurassa, Helsingin kulttuurikeskuksen lipunmyyntipisteistä, p. 31012000 tai Lippupalvelusta tai käteisellä tuntia ennen esitystä Annantalolta.
klo 11.30–11.45 Aamukahvit
klo 11.45–12 Suomen sanataideopetuksen seura palkitsee vuoden sanataideteon
klo 12–13.30 Muusikko Heikki Salo: Laululyriikka – Kahlekuningaslaji!
klo 13.30–15 Kirjailija Salla Simukka: Musiikki kirjoittamisen inspiraation lähteenä – konkreettisia keinoja hyödyntää musiikkia osana sanataidetehtäviä.
klo 15–16 Lounastauko
klo 16–17.30 Kulttuuriosuuskunta Uulunkouluttaja Henna Leisiö: Sanoista ääniä – Kulttuuriosuuskunta Uulun työtapoja musiikin ja tarinoiden kanssa, esimerkkeinä mm. interaktiiviset konsertit sekä kehto- ja leikkilaulutyöpajat.
klo 17.30–18 Keskustelua
Lähiympäristön talvista tutkimista
Viikonlopun lastenkulttuuririennot on vietetty ainakin meidän perheessä tiivisti laskiaisen riemuissa eli perinteisessä pulkkamäessä ja lumileikeissä. Mutta tiesittekö muuten, että alunperin laskiainen, jota vietettiin katolisen kirkon aikaan paaston alun juhlana ennen kun "laskeuduttiin" paastoon, oli pitkälti aikuisten juhla? Edelleenhän samasta syystä maailmalla vietetään riehkkaita karnevaaleja näihin aikoihin, tunnetuimpina lienevät Brasilian sambakarnevaalit ja Venetsian karnevaalit, mutta näissä juhlissa pääpaino on nimenomaan aikuisten juhlahumulla.
Suomessa laskiainen antaa kuitenkin oivan syyn talvisiin leikkeihin ennen kevään tuloa ja taittaa pitkää talven selkää. Samalla lumiriehan yhteydessä voi tutkia lähiympäristöä lapsen kanssa, hyvänä apuna vaikkapa tämä juuri museomme uutta ympäristönäyttelyä varten tilaamani mainio luontokasvatusopas Mystisen liskon etsijät, jota kustantaa Luonto-Liitto. Ihanat tehtäväkortit inspiroivat kaikkia noin 4-12-vuotiaita mm. vaklaamaan elämiä ja niiden jälkiä, arvioimaan lähipihan leikkipaikkaa tai vaikka alkamaan puulle ystäväksi. Suloinen ja kotoinen kirja!
Suomessa laskiainen antaa kuitenkin oivan syyn talvisiin leikkeihin ennen kevään tuloa ja taittaa pitkää talven selkää. Samalla lumiriehan yhteydessä voi tutkia lähiympäristöä lapsen kanssa, hyvänä apuna vaikkapa tämä juuri museomme uutta ympäristönäyttelyä varten tilaamani mainio luontokasvatusopas Mystisen liskon etsijät, jota kustantaa Luonto-Liitto. Ihanat tehtäväkortit inspiroivat kaikkia noin 4-12-vuotiaita mm. vaklaamaan elämiä ja niiden jälkiä, arvioimaan lähipihan leikkipaikkaa tai vaikka alkamaan puulle ystäväksi. Suloinen ja kotoinen kirja!
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Tuntumaa-näyttely sekä koko perheen Aistien päivä Rullassa!
Ensimmäisessä postauksessani tahdon heti nostaa esille työpaikkani Werstaan naapurissa sijaitsevan Tampereen lastenkulttuurin sydämen eli lastenkulttuurikeskus Rullaan. Maanmainio paikka, jossa olen viettänyt lukuisia hyviä hetkiä, niin äitinä oman muksun kanssa kuin myös lastenkulttuurin tekijänä töiden puolesta.
Rulla lienee jo monelle lapsiperheelle tuttu paikka, mutta uusi visiitti kannattaa jos edellisestä kerrasta on kulunut tovi, sillä Rullan lapsille ja perheille suunnatut näyttelyt ja työpajat vaihtuvat säännöllisesti. Mutta pysyvyyttäkin paikassa toki on, ainakin ihanainen vauvojen merenalainen maailma pitää pintansa ja viihdyttää aina uusia vauvasukupolvia.
Maaliskuun alkuun saakka Rullassa pääsee koskemaan, maistelemaan ja haistelemaan moniaistisessa Tuntumaa-näyttelyssä. Itse en ole tätä ihanuutta käynyt vielä testaamassa, mutta uskallan luvata, että kyseessä on hieno elämys, sen verran taitavia monen alan tekijöitä ja taiteilijoita on saatu näyttelyä työstämään! Muutamia heistä mainitakseni; joukossa ovat mm. Turun ajoilta itsellekin tutut Tapiirin kirjoittajaryhmäläiset runomuotokuvineen sekä muusikko Kari Mäkiranta, jonka äänitteellisellä matkalla pääsee itsekin musiikkia tekemään. Lupaan kertoa omat fiilikset näyttelystä heti kun ennätän siellä poiketa, sekä tietysti testiryhmän (eli Seelan) kokemukset! :)
Tuntumaa-näyttelyyn nivoutuu hienosti myös tulevan viikonlopun perhetapahtuma aistien maailmasta, jossa aion ehdottomasti poiketa! Alla suora lainaus päivän ohjelmasta Rullan sivuilta.
Tuntumaa loppuviikkoon!
-------------------------------------
La 11.2. Aistein päivä!
Tuntumaa -näyttelyn teemapäivässä opastettu kierros näyttelyyn klo 12, Kulttuuriosuuskunta Uulun "Äänimaisemaa etsimässä" -konsertti silmät sidottuina klo 13 ja Teatteri Moorian "Mustikkameri" -näytelmä näkövammaisille tulkattuna klo 15. Vapaa pääsy!
Rulla lienee jo monelle lapsiperheelle tuttu paikka, mutta uusi visiitti kannattaa jos edellisestä kerrasta on kulunut tovi, sillä Rullan lapsille ja perheille suunnatut näyttelyt ja työpajat vaihtuvat säännöllisesti. Mutta pysyvyyttäkin paikassa toki on, ainakin ihanainen vauvojen merenalainen maailma pitää pintansa ja viihdyttää aina uusia vauvasukupolvia.
Maaliskuun alkuun saakka Rullassa pääsee koskemaan, maistelemaan ja haistelemaan moniaistisessa Tuntumaa-näyttelyssä. Itse en ole tätä ihanuutta käynyt vielä testaamassa, mutta uskallan luvata, että kyseessä on hieno elämys, sen verran taitavia monen alan tekijöitä ja taiteilijoita on saatu näyttelyä työstämään! Muutamia heistä mainitakseni; joukossa ovat mm. Turun ajoilta itsellekin tutut Tapiirin kirjoittajaryhmäläiset runomuotokuvineen sekä muusikko Kari Mäkiranta, jonka äänitteellisellä matkalla pääsee itsekin musiikkia tekemään. Lupaan kertoa omat fiilikset näyttelystä heti kun ennätän siellä poiketa, sekä tietysti testiryhmän (eli Seelan) kokemukset! :)
Tuntumaa-näyttelyyn nivoutuu hienosti myös tulevan viikonlopun perhetapahtuma aistien maailmasta, jossa aion ehdottomasti poiketa! Alla suora lainaus päivän ohjelmasta Rullan sivuilta.
Tuntumaa loppuviikkoon!
-------------------------------------
La 11.2. Aistein päivä!
Tuntumaa -näyttelyn teemapäivässä opastettu kierros näyttelyyn klo 12, Kulttuuriosuuskunta Uulun "Äänimaisemaa etsimässä" -konsertti silmät sidottuina klo 13 ja Teatteri Moorian "Mustikkameri" -näytelmä näkövammaisille tulkattuna klo 15. Vapaa pääsy!
Tervetuloa Tenavataiteeseen!
Olen pitkään hellinyt mielessäni ajatusta lastenkulttuurin, taidekasvatuksen ja humanistisen kasvatuksen blogista, jossa voisi yhteisönä jakaa hyviä vinkkejä tapahtumista, kirjoista, tunti-ideoista, aatoksista ja tehtävistä aihepiiriin liittyen. Ja nyt, sairasloman kunniaksi, tartuin toimeen! Tadaa, saanko esitellä: tässä se on, Tenavataidetta ja kulttuurikasvatusta -blogini!
Eli arvon ystävät, toverit ja kylänmiehet, kutsun teidät kaikki mukaan kulttuurikasvatuksen ihmeellisen maailmaan. Itse ainakin tuolla "kentällä" eri tavoin toimiessani löydän joka päivä mahtavia taide- ja kulttuurikasvatuksen juttuja ja ne tekisi mieli kuuluttaa heti koko maailmalle. Jos on koskaan teillä sama fiilis, niin täällä saa vinkata ja hehkuttaa!
Eli skaala on laaja, kunhan pitäydytään teemoissa, jotka koskevat jollain tavoin kasvatusta, ohjausta ja koulutusta ja mieluusti humanistiselta tai taiteelliselta alalta, koska ne ovat allekirjoittaneenkin viitekehykset.
Ja vielä muutama sana siitä, kuka tätä blogia oikein rustaa ja millä valtuuksilla. Eli olen vajaa kolmekymppinen fil.maisteri, opettaja ja museolehtori Tampereelta ja olen jo vuosia tehnyt eri tavoin lastenkulttuuria ja opetustyötä.
Kokemusta on kertynyt ensinnäkin peruskoulu- ja lukio-opetuksesta, aineina pääsääntöisesti historia ja uskonto, mutta vaihtelevasti olen kyllä opettanut muitakin humanistisia aineita filosofiasta äikkään. Lisäksi olen tehnyt sanataideohjaajan töitä mm. Viita-akatemiassa, Sanataideyhdistys Yöstäjässä, Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa, Sastamalan Kirjasilla ja Nuoren voiman liiton Sulkasato-kirjoittajakoulussa. Niiden ohella olen toteuttanut draamakasvatusta ja tehnyt teatterihommia, alkaen Naantalin Muumimaailman lasten teatterista.
Myös museopeda on lähellä sydäntäni ja tällä hetkellä työskentelen päätoimisesti Työväenmuseo Werstaalla museolehtorina, jossa työnkuvani on suunnitella opetusta ja toimintaa lähinnä ammattiopiskelijoille, mutta monesti myös laajemmallekin lapsi- ja nuorisokunnalle.
Siviilissä lastenkulttuuria tuo perheeseemme kolme ja puolivuotias Seela-tyttö ja myös mieheni tekee työtä musiikkikasvatuksen puolella eri ikäisten parissa. Kesällä perheemme täydentyy uudella kulttuurin suurkuluttajalla, kun Seelan kauan odotettu pikkuinen sisko tai veli saapuu.
Lastenkulttuuri ja kasvatus on siis minulle varsin laajan perspektiivin asia, mutta kaikessa tässä minua kiinnostaa aina lapsen ja nuoren kasvaminen ja kehittyminen kulttuurin, taiteen ja humanistisen perinnön avulla. Ja näitä lähdetään nyt tässäkin blogissa syväluotaamaan, tutkimaan ja tarkastelemaan, toivon!
Tervetuloa mukaan!
Karoliina
Eli arvon ystävät, toverit ja kylänmiehet, kutsun teidät kaikki mukaan kulttuurikasvatuksen ihmeellisen maailmaan. Itse ainakin tuolla "kentällä" eri tavoin toimiessani löydän joka päivä mahtavia taide- ja kulttuurikasvatuksen juttuja ja ne tekisi mieli kuuluttaa heti koko maailmalle. Jos on koskaan teillä sama fiilis, niin täällä saa vinkata ja hehkuttaa!
Eli skaala on laaja, kunhan pitäydytään teemoissa, jotka koskevat jollain tavoin kasvatusta, ohjausta ja koulutusta ja mieluusti humanistiselta tai taiteelliselta alalta, koska ne ovat allekirjoittaneenkin viitekehykset.
Ja vielä muutama sana siitä, kuka tätä blogia oikein rustaa ja millä valtuuksilla. Eli olen vajaa kolmekymppinen fil.maisteri, opettaja ja museolehtori Tampereelta ja olen jo vuosia tehnyt eri tavoin lastenkulttuuria ja opetustyötä.
Kokemusta on kertynyt ensinnäkin peruskoulu- ja lukio-opetuksesta, aineina pääsääntöisesti historia ja uskonto, mutta vaihtelevasti olen kyllä opettanut muitakin humanistisia aineita filosofiasta äikkään. Lisäksi olen tehnyt sanataideohjaajan töitä mm. Viita-akatemiassa, Sanataideyhdistys Yöstäjässä, Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa, Sastamalan Kirjasilla ja Nuoren voiman liiton Sulkasato-kirjoittajakoulussa. Niiden ohella olen toteuttanut draamakasvatusta ja tehnyt teatterihommia, alkaen Naantalin Muumimaailman lasten teatterista.
Myös museopeda on lähellä sydäntäni ja tällä hetkellä työskentelen päätoimisesti Työväenmuseo Werstaalla museolehtorina, jossa työnkuvani on suunnitella opetusta ja toimintaa lähinnä ammattiopiskelijoille, mutta monesti myös laajemmallekin lapsi- ja nuorisokunnalle.
Siviilissä lastenkulttuuria tuo perheeseemme kolme ja puolivuotias Seela-tyttö ja myös mieheni tekee työtä musiikkikasvatuksen puolella eri ikäisten parissa. Kesällä perheemme täydentyy uudella kulttuurin suurkuluttajalla, kun Seelan kauan odotettu pikkuinen sisko tai veli saapuu.
Lastenkulttuuri ja kasvatus on siis minulle varsin laajan perspektiivin asia, mutta kaikessa tässä minua kiinnostaa aina lapsen ja nuoren kasvaminen ja kehittyminen kulttuurin, taiteen ja humanistisen perinnön avulla. Ja näitä lähdetään nyt tässäkin blogissa syväluotaamaan, tutkimaan ja tarkastelemaan, toivon!
Tervetuloa mukaan!
Karoliina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)