Tämän vuoden Kirjamessut jäävät minulta väliin, mutta jos liikut pääkaupunkiseudulla lasten kanssa viikonloppuna, niin suuntaapa kohti Messukeskusta, sillä aikas mukavaa ohjelmaa muksuille on taas tiedossa Z.Topelius-lavalla-lavalla! Esimerkiksi sunnuntaina voi vaikkapa kuunnella iki-ihanaa Sinikka Sokkaa satutätinä klo 12-14!
Erityisen hienon teon Kirjamessuihin liittyen teki mielestäni tänä vuonna Lukukeskus, joka tarjosi Helsingin ja Vantaan seudun lastenkodeille liput tapahtumaan, ajatuksena tarjota uusia elämyksiä kirjojen parissa lastenkotien nuorille ja lapsille! Kuten Lukukeskuskin tiedotteesaaan toteaa, on oman äidinkielen sekä lukutaidon hallinta ja monipuolinen siitä nautiskelu avain osallisuuteen yhteiskunnassa ja kulttuurissa ja siksi onkin vallan hienoa, että mahdollisuuksia siihen pyritään näin antamaan kaikille nuorille!
Tampereella päin asuvat puolestaan; jos on viikonloppu vailla kivaa puuhaa, niin ottakaa suunnaksi Työväenmuseo Werstaan Lasten lystiviikonloppu, jossa pääsee vaikkapa rakentelemaan nukkekodin piparkakkuja tai kokeilemaan ehtaa vanhan ajan pyykinpesua! Sinne mekin suunnataan sunnuntaina...
..kunhan on ensin äänestetty!
Ja siinäpä viimeinen vinkkini lapsekkaaseen viikonloppuun:
ota lapsi mukaan äänestämään!
Kansallinen Lastenliitto nimittäin muistuttaa, että äänestämisen oppiminen tapahtuu myös esimerkistä, kuten niin moni muukin asia lapsen maailmassa, joten mikä olisikaan tehokkaampaa yhteiskuntavastuun kasvatusta kuin ottaa jälkikasvu mukaan äänestysmatkalle. Muistan itse omasta lapsuudesta vaalipäivien juhlallisen jännityksen ja sen vanhan kansakoulun tuoksun kun äiti oli äänestyskopissa. Sekä tietysti vaalikahvit pullalla aina äänestyksen päälle! Siinäpä hienoja perinteitä eteenpäin siirrettäväksi!
Ja muuten tuntuu, että lapsuudenkin vaalipäivinä oli aina tällainen kirkas talvinen päivä, eli sellaista toivon myös sunnuntaille! :)
perjantai 26. lokakuuta 2012
torstai 18. lokakuuta 2012
Satupäivää viettämään!
Ihastuttavaa viidettä valtakunnallista Satupäivää!
Tänään saa siis oikein erityisluvan kanssa kaapata lapsi kainaloon ja tarttua satukirjaan, viettää yhteinen satuhetki uuden tai vanhan sadun äärellä! Eikä satujen lukeminen ilman lapsiakaan ole kiellettyä, satu tekee aikuisellekin kiireen keskellä superhyvää! :)
Teeman mukaista ohjelmaa on tarjolla myös ympäri maan ja vielä ehtii hyvin mukaan, itse esimerkiksi suuntaisin mieluusti jälkikasvun kanssa vaikkapa Ateneumin satuhetkeen satumaisen taideteoksen äärellä klo 16 tai sitten Kokkolan kaupunginkirjaston satupajaan klo 17.
Koko ohjelman näkee tuolta Satupäivän nettisivujen kautta, käypä katsomassa!
Ja vielä päivän lastenkulttuuriuutinen ja sopivasti Satupäivään liittyvä:
ämän vuoden Lastenkirjainstituutin jakaman vuosittaisen Onnimanni-palkinnon sai erikoiskirjasto Celian lasten- ja nuortenpalvelut, joka on tehnyt merkittävää työtä esimerkiksi koskettelukirjojen saralla.
Itsekin olen museon työpajoissa hyödyntänyt noita Celian mainioita ohjeita koskettelukirjojen tekoon ja sitä kautta on tullut tutuksi koko Celian monipuolinen toiminta, jota valitettavan vähän tunnetaan. Celian koskettelukirjat, ääni- ja pistekirjat sekä muut lainattavat tuotteet tuovat todella sadun jokaisen lapsen luo, mikä mahtava juttu!
Hyvä Celia!
Tänään saa siis oikein erityisluvan kanssa kaapata lapsi kainaloon ja tarttua satukirjaan, viettää yhteinen satuhetki uuden tai vanhan sadun äärellä! Eikä satujen lukeminen ilman lapsiakaan ole kiellettyä, satu tekee aikuisellekin kiireen keskellä superhyvää! :)
Teeman mukaista ohjelmaa on tarjolla myös ympäri maan ja vielä ehtii hyvin mukaan, itse esimerkiksi suuntaisin mieluusti jälkikasvun kanssa vaikkapa Ateneumin satuhetkeen satumaisen taideteoksen äärellä klo 16 tai sitten Kokkolan kaupunginkirjaston satupajaan klo 17.
Koko ohjelman näkee tuolta Satupäivän nettisivujen kautta, käypä katsomassa!
Ja vielä päivän lastenkulttuuriuutinen ja sopivasti Satupäivään liittyvä:
ämän vuoden Lastenkirjainstituutin jakaman vuosittaisen Onnimanni-palkinnon sai erikoiskirjasto Celian lasten- ja nuortenpalvelut, joka on tehnyt merkittävää työtä esimerkiksi koskettelukirjojen saralla.
Itsekin olen museon työpajoissa hyödyntänyt noita Celian mainioita ohjeita koskettelukirjojen tekoon ja sitä kautta on tullut tutuksi koko Celian monipuolinen toiminta, jota valitettavan vähän tunnetaan. Celian koskettelukirjat, ääni- ja pistekirjat sekä muut lainattavat tuotteet tuovat todella sadun jokaisen lapsen luo, mikä mahtava juttu!
Hyvä Celia!
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Pikku Kakkosen kulisseissa Rullassa
Näyttely oli hurmaavan leikkisä ja pikkukakkosmainen, ehdottomia hittejä näyttelyssä lienevät mukeloväen makuun sirkuslava rekvisiittoineen ja Pikku Kakkosen jaksoissakin esiintyvä Pikkukaupunki, jolla sai ihan oikeasti leikkiä! Seelakin innostui Pikkukaupungin taloja siirtelemään vaikka meidän perheessä suurimman huomion saikin jättikokoinen Pikku Kakkos-tunnarin kuvasta tehty makea lattiapalapeli.
Äitejä (kuten allekirjoittanuttakin) taisi eniten ihastuttaa nukkekoti, niinikään teeveestä tuttu, jonka pienissä yksityiskohdissa riitti tutkittavaa ja pitihän siitä pari kuvaakin napata muistoksi, jos vaikka innostutaan joskus tyttöjen nukkekotiin askartelemaan lisää varustusta.
Jälleen kerran oli kuitenkin ihaninta köllötellä Merenalaisessa maailmassa, joka on Rullan vakiokalustoa. Vauvoille ja taapereoille suunnattu elämystila vetoaa ainakin meidän nelivuotiaaseenkin, joka tahtoi lepäillä meduusojen alla kala kainalossa meren ääniä kuunnellen. Ensi kertaa Rullassa visiteerannut Martta-vauvakin oli haltioissaan merenalaisista ihanuuksista ja selvästi viihtyi tunnelmoimassa tilassa.
Kipinkapin tamperelaisperheet Rullaan tällä viikolla jos on vielä Pikku Kakkosen näyttely näkemättä!
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Nyt seuraa rakkauden tunnustus:
minä RAKASTAN Camilla Mickwitzin kirjoja ja kuvituksia!
Jo ihan lapsuudesta muistuvat mieleen kirjojen jännän anarkistiset juonet ja isot, vahvat kuvat. Se yksikin kirja jossa mies rakastui nukkeen joka muuttuikin eläväksi ( näin myöhemmin ajateltuna oikeastaan siis varsin feministinen tarina siitä, kuinka nainen haluaa olla itsenäinen ja tehdä omat päätöksensä, ei nukke)! Niin, ja voi, ehdoton lempparini iki-ihana Mimosa-noitatyttö!
Olen yrittänyt metsästää omille tytöille (ja omaksi iloksi) Mickwitzin teoksia, mutta käytettynä näitä kirjoja tuntuu kuitenkin olevan lähes mahdoton löytää. Niinpä voitte arvata, että olen ollut ratkiriemuissani kun Tammi on parin viime vuoden aikana tehnyt kulttuuriteon ja julkaissut muutaman Mickwitzin laajasta tuotannosta uudelleen ja ne onkin meille hankittu ensitilassa.
Jason ja Jasonin kesä kertovat yksinhuoltajaäidin pojasta, osin ehkä nykylasta hämmentävälläkin ja keskustelua herättävällä tavalla. Ainakin meillä on pohdittu, miksi Jasonin yksinhuoltaja-äiti on ensin tehtaassa ja sitten vielä alastonmallina (!) töissä saadakseen yhden vaivaisen talvitakin Jasonille hankittua!
Kolmas uudelleenjulkaisu on oma suosikkini jo lapsuusvuosilta, eli nerokas Hei-kirja, joka opettaa viittomia Miina-tytön kanssa. Tätä kirjaa on meillä luettu uudelleen ja uudelleen iltasaduksi jo pari vuotta ja sen myötä Seelakin osaa jo viittoa aakkoset ja vaikkapa kissan tai koiran. Kiehtova kirja, suosittelen viittomakieltä taitamattomillekin, sillä lukiessa oppii viittomia vähän kuin vahingossa itsekin!
Taannoin huomasin, että tämän vuoden Mickwitz-uudelleenjulkaisu Emilia ja kolme pikkuista tätiä oli tullut lähikirjastoonkin ja jälleen oli äiti nostalgisissa fiiliksissä! Tätä meillä luetaan seuraavat illat!
minä RAKASTAN Camilla Mickwitzin kirjoja ja kuvituksia!
Jo ihan lapsuudesta muistuvat mieleen kirjojen jännän anarkistiset juonet ja isot, vahvat kuvat. Se yksikin kirja jossa mies rakastui nukkeen joka muuttuikin eläväksi ( näin myöhemmin ajateltuna oikeastaan siis varsin feministinen tarina siitä, kuinka nainen haluaa olla itsenäinen ja tehdä omat päätöksensä, ei nukke)! Niin, ja voi, ehdoton lempparini iki-ihana Mimosa-noitatyttö!
Olen yrittänyt metsästää omille tytöille (ja omaksi iloksi) Mickwitzin teoksia, mutta käytettynä näitä kirjoja tuntuu kuitenkin olevan lähes mahdoton löytää. Niinpä voitte arvata, että olen ollut ratkiriemuissani kun Tammi on parin viime vuoden aikana tehnyt kulttuuriteon ja julkaissut muutaman Mickwitzin laajasta tuotannosta uudelleen ja ne onkin meille hankittu ensitilassa.
Jason ja Jasonin kesä kertovat yksinhuoltajaäidin pojasta, osin ehkä nykylasta hämmentävälläkin ja keskustelua herättävällä tavalla. Ainakin meillä on pohdittu, miksi Jasonin yksinhuoltaja-äiti on ensin tehtaassa ja sitten vielä alastonmallina (!) töissä saadakseen yhden vaivaisen talvitakin Jasonille hankittua!
Kolmas uudelleenjulkaisu on oma suosikkini jo lapsuusvuosilta, eli nerokas Hei-kirja, joka opettaa viittomia Miina-tytön kanssa. Tätä kirjaa on meillä luettu uudelleen ja uudelleen iltasaduksi jo pari vuotta ja sen myötä Seelakin osaa jo viittoa aakkoset ja vaikkapa kissan tai koiran. Kiehtova kirja, suosittelen viittomakieltä taitamattomillekin, sillä lukiessa oppii viittomia vähän kuin vahingossa itsekin!
Taannoin huomasin, että tämän vuoden Mickwitz-uudelleenjulkaisu Emilia ja kolme pikkuista tätiä oli tullut lähikirjastoonkin ja jälleen oli äiti nostalgisissa fiiliksissä! Tätä meillä luetaan seuraavat illat!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Nyt täytyy kehaista että olipa tänä vuonna erityisen hyvä ja tuttu tuo keväisen Salon lastenlaulukilpailun voittaja, nimittäin meidän hauska ystävä Ville nappasi toverinsa Hepan kanssa voiton mainiolla Tavulaululla, joka on vielä äänitetty mieheni studiolla. :)
Kaksikko esiintyy Sipe&Heppa nimellä ja keikkoja on ollut jo mm. Tampereen Tapahtumien yössä, myöhemmin luvassa ilmeisesti ainakin tarhakiertuetta. Musiikki on veikeää ja hyvin tehtyä, meillä ainakin esikoinen lauleskelee harva se päivä Tavulaula, sen verran iskevää kamaa!
Eli kannattaa pitää korvat höröllä ja liittyä duon Facebook-ryhmään, sillä tästä veikestä ja hyvin tehdystä lastenmusiikkivaljakosta kuullaan varmasti vielä ja paljon!
Kaksikko esiintyy Sipe&Heppa nimellä ja keikkoja on ollut jo mm. Tampereen Tapahtumien yössä, myöhemmin luvassa ilmeisesti ainakin tarhakiertuetta. Musiikki on veikeää ja hyvin tehtyä, meillä ainakin esikoinen lauleskelee harva se päivä Tavulaula, sen verran iskevää kamaa!
Eli kannattaa pitää korvat höröllä ja liittyä duon Facebook-ryhmään, sillä tästä veikestä ja hyvin tehdystä lastenmusiikkivaljakosta kuullaan varmasti vielä ja paljon!
lauantai 6. lokakuuta 2012
Nuhaiset terveiset!
Piti suunnata tänä viikonloppuna tutustumaan työpaikkani Työväenmuseo Werstaan uutukaiseen lapsille suunnattuun Arjen aakkoset -näyttelyyn, jonka idearikkaassa työryhmässä olin mukana ennen äippäloman alkua. Näin jo vilauksen valmiista tuotoksesta avajaisissa muutama viikko sitten ja minulle jäi näyttelystä iloinen ja toimiva kuva. Oli myös hauska nähdä miten työryhmä oli saanut tehtyä toisaalta juuri sellaisen näyttelyn kuin alunperin oli ajatuskin ja toisaalta olivat myös keksineet ja kehittäneet vaikka mitä mukavaa ja toiminnallista uuttakin näyttelyyn.
No mutta, täälläpä sitten ollaan köhässä ja nuhassa koko perheen voimin, joten museoseikkailu jäi tältä erää. Ehkä päästään syyslomalla sitten paremmalla onnella ja silloin seuraa myös testikäyttäjä Seelan kokemuksia arkisia asioita ennen ja nyt esittelevästä näyttelystä. :)
Ja niin, jo ennakkomainoksena että joulukuun alussa päästään vihdoin tutustumaan myös naapurimaan lastenkulttuuriin, suunnaksi tällä kertaa päätettiin yhteisesti Astrid Lindgrenin maailmoihin perustuvaan sisäsatumaailma Junibacken.
Semmoista eksoottista luvassa siis joulukuussa, mutta nyt takaisin vällyjen alle Barbabaa katsomaan perheen voimin ja karkkipäivän herkkuja nauttimaan!
Syksyistä viikonloppua!
No mutta, täälläpä sitten ollaan köhässä ja nuhassa koko perheen voimin, joten museoseikkailu jäi tältä erää. Ehkä päästään syyslomalla sitten paremmalla onnella ja silloin seuraa myös testikäyttäjä Seelan kokemuksia arkisia asioita ennen ja nyt esittelevästä näyttelystä. :)
Ja niin, jo ennakkomainoksena että joulukuun alussa päästään vihdoin tutustumaan myös naapurimaan lastenkulttuuriin, suunnaksi tällä kertaa päätettiin yhteisesti Astrid Lindgrenin maailmoihin perustuvaan sisäsatumaailma Junibacken.
Semmoista eksoottista luvassa siis joulukuussa, mutta nyt takaisin vällyjen alle Barbabaa katsomaan perheen voimin ja karkkipäivän herkkuja nauttimaan!
Syksyistä viikonloppua!
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Maaseutuelämyksiä!
Lapsen kokemusmaailman kertymisen seuraaminen on ihan huisia, mietin tässä eräskin päivä, kun vanhempi tyttäreni saapui punaposkisena ja innostuneena kotiin elämänsä ensimmäiseltä pidemmältä reissulta ilman äitiä ja isää. Seela oli nimittäin lähtenyt jo aamutuimaan koko päiväkodin porukan kanssa maatilaretkelle, samalla kun äiti ja isä jäivät haikeana ihmettelemään että tästäkö se itsenäistyminen ja maailman oma haltuunotto jo alkaa.
Pelkkä bussimatka Tampereelta Ylöjärvelle oli jo Seelalle elämys, jota on nyt kertailtu viikon verran, viimeksi eilen tyttö kommentoi yhtä äkkiä että "se bussimatka oli kyllä aika jännä!" Bussissa oli ollut vieruskaverina poika jota Seela ei vielä kovin hyvin tuntenut, mutta olivat sitten matkan aikana ehtineet jutella mm. jalkapallosta ja Tammelan stadionista ja "aika paljon muustakin, en mä nyt muista".
Ja entäpä sitten perillä! Seela oli päässyt traktorin kyytiin, ruokkinut ja paijannut lampaita ja nähnyt lehmänvärisen pikku ponin! Koko se ilta leikittiinkin sitten meillä maatilaa dubloilla ja tietysti myös tarharyhmää joka siellä vierailee! :)
Jälleen jäin miettimään kuinka lapsille elämykset syntyvät pienestä. Ei tarvita suurtapahtumia tai valtavia rakennelmia, vaan kokemuksellisuus ja moniaistisuus syntyvät niinkin pienestä kuin lampaan turkin pehmoisuudesta tai maatilan tuoksusta vaatteissa, bussimatkan kivoista keskusteluista uuden kaverin kanssa. Kulttuurielämyksiä parhaimmillaan siis!
Pelkkä bussimatka Tampereelta Ylöjärvelle oli jo Seelalle elämys, jota on nyt kertailtu viikon verran, viimeksi eilen tyttö kommentoi yhtä äkkiä että "se bussimatka oli kyllä aika jännä!" Bussissa oli ollut vieruskaverina poika jota Seela ei vielä kovin hyvin tuntenut, mutta olivat sitten matkan aikana ehtineet jutella mm. jalkapallosta ja Tammelan stadionista ja "aika paljon muustakin, en mä nyt muista".
Ja entäpä sitten perillä! Seela oli päässyt traktorin kyytiin, ruokkinut ja paijannut lampaita ja nähnyt lehmänvärisen pikku ponin! Koko se ilta leikittiinkin sitten meillä maatilaa dubloilla ja tietysti myös tarharyhmää joka siellä vierailee! :)
Jälleen jäin miettimään kuinka lapsille elämykset syntyvät pienestä. Ei tarvita suurtapahtumia tai valtavia rakennelmia, vaan kokemuksellisuus ja moniaistisuus syntyvät niinkin pienestä kuin lampaan turkin pehmoisuudesta tai maatilan tuoksusta vaatteissa, bussimatkan kivoista keskusteluista uuden kaverin kanssa. Kulttuurielämyksiä parhaimmillaan siis!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)