tiistai 29. tammikuuta 2013

Juu juu Junibacken!

Yksi talven huippukohtia on ollut ehdottomasti käynti Junibackenissa Tukholmassa. Tästä reissusta lupasin aiemmin blogissani kertoa kuvien kera ja nyt on siis oiva hetki lunastaa lupaus!
laivan klassikko eli pallomeri!

Reissussa oli meidän poppoon lisäksi ystäväperhe suht samanikäisten lapsiensa kanssa eli hauskaa leikkiseuraa oli Seelalle omasta takaa. Kulkupelinä toimi Viking Line, jonka leikkihuoneessa riitti puuhaa mukavasti meno- ja tulomatkoiksi. 








Junibacken eli suomalaisittain Kesäkumpu (siis se paikka jossa Marikki ja Liisa asuvat) on uskomattoman hieno satumuseo ja leikkimaailma, joka siis esittelee eritysesti Astrid Lindgrenin mutta myös muiden ruotsalaisten lastenkirjojen maailmoita suorastaan kutkuttavan herkullisesti.

Paikan rakenne on hauska: yläkerrassa on ruotsalaisiin satuihin (ja on mukaan päässyt meidän oma Tove Janssonkin muumeineen!) perustava pieni satumaa, jossa voi kiipeillä ja tutkia satumaisia lavasteita ja leikkitiloja. Alakerrassa on vaihtuvan näyttelyn tila, tosin tässä tapauksessa näyttely on hieman väärä sana, sillä oikeammin kyse on mahtavan laajasta leikkitilasta. Meidän vierailun aikana esillä oli mm. satumainen laiva, puunmallinen liukumäki ja kokonainen pieni kaupunki esiintymislavoineen.


majakanvartija


Junibackenin kohokohta on kuitenkin mielettömän hieno SATUJUNA, jota ei voi tarpeeksi ylistää. Satujuna on ehkä oikeammin satuvuoristorata, sillä vaunu vuoroin nousee korkealle ilmaan, vuoroin vilistää läpi talojen tai laskee alas maisemia ihastelemaan. Junamatkan varrella näkyy hurjan yksityiskohtaisia pienoismalleja Lindgrenin rakastetuimmista kirjoista, Ronjasta Eemeliin.

Pikku-Idahan se siellä lipputangossa!


Meihin iski erityisesti huikaisevan kaunis näky yli Tukholman öisten kattojen, seassaan tietysti Katto Kassinen, sekä Veljeni Leijonanmielen jännittävät käänteet. Kun junamatka oli ohi oltiin koettu jännitystä ja iloa sekä liikutusta, äiti pyyhki kyyneleitään (ja ehkä isäkin) ja isosisko ryntäsi leikkimään toisen kohokohdan eli Pepin talon uumeniin! Niin, ja tämän junamatkan istui vauvakin aivan hiljaa ja keskittyen! :)



Ruotsalaiseen tapaan kaikki sujuu Junibackenissa mutkattomasti ja jokainen pikku yksityiskohtakin vierailun sujuvuudesta on huomioitu. Esimerkiksi vauvan kantoreppuja saa panttia vastaan lainaksi kassalta! Ravintola on puolestaan upea sirkusaiheinen sali, jossa riittää silmän- ja masunruokaa, jälleen ruotsalaiseen tapaan lapsille maittavaa ja silti terveellistä sekä luomua.

Koko maailma on niin yksityiskohtaisesti suunniteltu, että suorastaan ihmetytti että vessat olivat kuitenkin varsin tavanomaiset, niihin asti ei paikan mielikuvituksellisuus sentään levinnyt! :)
 (Ja vielä on vinkattava aikuisille, että Junibackenin kauppapuoti on varsin kattava tuliaisten ostospaikka, josta löytyy myös suomenkielistä Lindgrenin satukirjallisuutta!)
 

Ja miten sinne siis löytää? Ottakaa suunnaksi Djurgårdenin saari, jonne pääsee esimerkiksi lautalla Vanhan kaupungin edustalta, kätevästi Viking Linen terminaalilta kävelymatkan päästä. Jo itse lauttamatka on mukeloille hauska elämys, jopa näin talvisaikaan, kuin pieni oma seikkailunsa. Saarelle päästyä sitten suunta rantaa pitkin vasempaan, hyvien opasteiden mukaan.

lauttamatkalla

Saarellahan on paljon muutakin ihmeteltävää ja ihasteltavaa, esimerkiksi sirkus, Skanssenin ulkoilmamuseo ja eläintarha sekä legendaarinen Wasa-laiva. Puhumattakaan kesäajasta jolloin pääsee myös huivipuisto Gröna Lundiin! Pienten kanssa ei kuitenkaan määräänsä enempää jaksa ja jälleen kerran pohdittiinkin aikuisten kesken, että olisi kyllä ehdottomasti tultava joskus Tukholmaan useammaksi yöksi niin saisi kouluta rauhassa näitä ihania kohteita!

Djurgårdenissa



Mutta, pieni ja tärkeä muistutus omaan kokemukseen pohjautuen: vaikka Junibacken ei missään muotoa tunnu perinteiselle museolle, sitä se silti on, joten ÄLÄ MENE MAANANTAINA, silloin museo kuin museo on kiinni! :D Tämä hölmä erhe koettiin nimittäin vuosi sitten kun ensi kertaa koitettiin Junibackeniin suunnata Tukholman perhereissulla ja kyllä harmitti, mutta nyt otettiin onneksi vahinko takaisin! :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Lasten kanssa Tallinnassa kylpemässä

Viime viikonloppu vietettiinkin Tallinnassa Meriton Spa -kylpylähotellin altailla ja saunoissa koko perheen voimin. Matkan päämäränä oli äitini kuuskymppisten vietto, klassisen yllätyssynttärikonseptin mukaan, eli väkeä olikin enemmän kuin mummo odotti ja juhlissa ohjemaa illallisesta kauneushoitoihin.

Lapsiperheen matkavinkkelistä kylpylämatkailu lahden toisellakin puolen on varsin helppoa ja rentouttavaa. Seela viihtyi pelkästään hotellihuoneessakin piirtämässä sekä pikkuserkkujen kanssa käytävillä juoksemassa, puhumattakaan kylpyläosaston hellivän lämpöisistä altaista. Martan hittikohta matkalla taisi olla hotellihuoneen matkaversioinen pinnasänky, jossa vauva köllötteli tyytyväisenä omassa rauhassaan siskon touhua tarkastellen.



Meriton Spa oli lapsellisille oiva kylpylähotellivalinta, sillä hotelli on varsin rauhallinen ja turvallinen, mitään biletysmenoa ei sieltä löydy. Myös allasosasto oli mielestäni siisti ja rauhaisa, vaikka varsinainen lasten allas oli aika syvä. Isommille muksuille uimala olisi ehkä vähän pliisu, sillä mitään vesiliukumäkiä tai muita härveleitä ei Meriton Span allasosastolla ole, mutta pienemmille mukeloille tämä toimi täydellisesti. Myös lukuisten ravintoloiden tarjonnassa löytyi sopivaa syötävää pikku väelle, erityisesti Seela ihastui aamupalapöydän blini-tyyppisiin lettusiin sekä Madmoiselle-kahvilan piirakoihin ja leivonnaisiin.
 

Tällä reissulla juhlatouhut veivät niin paljon matka-aikaa, ettei ehditty juurikaan kaupungille saati Tallinnan lapsikohteisiin, mutta tulevien reissujen varalle aion painaa mieleeni nämä osoitteet:

*Miia-Milla-Manda -lastenmuseo  ihanassa puutalossa Kadiorgin puistossa, jossa 3-11-vuotiaat saavat leikkiä ja touhuta värikkäiden maailmoiden keskellä. Paikassa vaikuttaa olevan myös mukava lastenkahvila...

*Tiedekeskus Ahhaa Vabaduse-aukiolla, jossa varsinkin vähän isommat lapset saavat tutkia ja ihmetellä  Heurekan-tyyppisesti tiedettä ja teknologiaa sekä osallistua esimerkiksi työpajoihin ja tiedeteatteriin. 



perjantai 25. tammikuuta 2013

Lastenkirjalöytöjä alennuslaareista


Kirjakauppojen alennusmyynnit vetelevät viimeisiään ja tarjoavat loppualen rytäkässä aikamoisia alennuksia. Lastenkirjoihin hullaantuneena tulen aina tehneeksi uusia hauskoja löytöjä ennestäänkin jo pursuilevaan lastenkirjahyllyyn, varsinkin kun on helppo vakuutella itselleen että niitä tarvitsee jo ihan ammatillisestikin... :)

Tänä vuonna kassiin putkahtivat Suomalaisen ja Akateemisen alennuksista Minttu morsiusneitona, sillä Harjanteen kirjat vetoavat meillä äitiin ja tyttäreen, sekä Viidakkotanssi – Tutkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa, joka on kulttuurimaantieteilijä Markku Löytösen kiinnostavaa ja haasteellista kuvitettua lasten tietokirjasarjaa suomalaisista  löytöretkeilijöistä.

Viidakkotanssi (Kovakantinen)Tätä SKS:n kustantamaa sarjaa saa enää harvoin ja olen pyrkinyt aina kerämään mukaan puuttuvan osan jos jostain löydän. Tällä kertaa onni oli myötä ja sain Akateemisen loppualeesta tämän puuttuvan palasen vitosella! Kirja on meidän tytöille vielä aivan liian jännä, mutta alakoulussa olevalle seikkailuikäiselle se uppoaa varmasti, tämä yleissivistävä seikkailu kun on vielä tosi!








Viimeisenä ostovinkkinä viime hetken alennuksiin mainittakoon museopedagogiikan suomalaisen uraanurtajan Marjatta Levannon mahtava ja hurja Taivaallinen suurperhe, jota löytyi molempien isojen kirjakauppojen alennuslaareista pienellä summalla. Kirja on huikean viisas ja kaunis johdatus eri maiden myyttien ja uskontojen kuvastoon. Taidematka on kirjoitettu tarinaksi ja sitä siivittää Julia Vuoren veikeä kuvitus. Ei jälleen ihan pienille, sillä sen verran hurjia kuvia esimerkiksi eri maiden paholaisista kirjassa vilistää, mutta vitos-kutosluokkalaisesta eteenpäin tämä teos iskee tiedonjanoiseen mieleen.




keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Ritaritaitoja Turussa

Oi ollapa nyt kouluikäinen ja Turussa! Vanhassa työpaikassani Turun linnassa on nimittäin keväällä mahdollisuus tehdä Pajan kursseilla oma vaakuna tai ritaripuku tai peräti oppia jokaisen ritarin tärkeimmän taidon eli miekkailun alkeet!

Loistavaa historianopetus kokeillen ja itse tehden luvassa siis. Eikä puitteissakaan mitään vikaa ole, sillä historiaan humahtaminen tuskin onnistuu Suomessa missään muualla niin hyvin kuin aidon keskiaikaisen linnan koloissa ja käytävillä! 

Ehkä jännittävin onkin siinä mielessä tuo Kirjallinen seikkailukurssi, jossa pääsee kurkistamaan linnan ihka oikeaan salakäytävään! Vitsit se oli jännä paikka!

torstai 17. tammikuuta 2013

Hoplop-hulinaa

Koko perheen vapaapäivän kunniaksi käytiin pitkästä aikaa Hoplopissa kun esikoisen tarrakalenteri tuli täyteen ja aamut olivat sen myötä siis sujuneet reippaasti. Seelan kanssa on kyllä aiemminkin käyty tuolla oivallisessa sisäleikkipuistossa, mutta nyt ensi kertaa mukaan pääsi myös perheen vauva  ja tuli tarkasteltua Hoplopin tarjontaa vauvan puuhien kautta.

Sisäänpääsymaksuahan ei vielä alle vuoden vanhoilta mene, eli se jo viestittää ettei Hoplopin toiminta ole varsinaisesti suunnattu pikkuvauvoille, mutta ihmeen paljon kummasteltavaa Martallekin silti löytyi. Parasta oli tietysti seurata isosiskon hyppimistä, pomppimista, juoksua, naurua, laskemista ja liukumista sekä puiston värikkäitä laitteita. Mutta selvästi Martta-neitiä miellyttivät myös pehmoiset jättityynyt joilla sai pötkötellä sekä ihanan värikäs pallomeri jossa typy olisi jaksanut maata vaikka kuinka kauan tyytyväinen ilme kasvoillaan ja pallo kädessään!







Pienten nurkkauksessa oli myös pari varsinaista "vauvavekotinta", eli sitteri ja puuhamatto sekä isoja pehmeitä palikoita. Harmiksi vaan sitterin puuhatoiminnot olivat rikki ja matto nuhjuinen, palikatkin vähän entisen oloisia, joten niistä ei innostunut koehenkilö eivätkä vanhemmatkaan.


Kokonaisuutena päivä oli kuitenkin taas kerran riemukas ja molemmat tytöt nukahtivat kotimatkalla bussiin onnellisen väsyneinä. Hyvää pakkaspäivän puuhaa, kun ulkona on liikaa asteita kunnon pihaleikkeihin!


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Lorupiirejä ja värikylpyjä!

Viimeksi kirjoittelin vauvaharrastuksista, lähinnä muskarien kirjoa pohtien, mutta vielä vähän saman aiheen tiimoilta ajattelin jatkaa... Nyt on nımittäin JUURI oikea hetki hankkia vielä kivaa tekemistä vaavin kanssa kevätpäiviin, sillä suurimpaan osaan vauvaharrastuksista ehtii vielä ilmoittautua mukaan!


Koska meidän puolivuotias on jo niin veikeässä iässä, että nauttii selvästi aktiviteeteistä ja uusista elämyksistä, niin tuumasin käydä Martan kanssa ainakin Lastenkulttuurikeskus Rullan Vauvojen kulttuurikuussa, joka tarjoaa perheen pikkaisille vauvojen nukketeatteria sekä loru-, väri- ja rytmikylpyjä! Kuulostaa houkuttavalle! Ja hei, ilmoittautuminen alkaa viikon päästä!


Ja jos muskarit ei tunnu omalle, niin miten olisi koko kevään kestävä loruttelu pienokaisen kanssa? Tampereella sitä tarjoaa Kansalaisopisto Ahjola yhteistyössä Sanataideyhdistys Yöstäjän kanssa: 4-12kk ikäisten pikkaraisten lorupiiri kokoontuu kerran viikossa köröttelemään ja kuiskuttelemaan ja mukaan saa vinkkejä siitä miten jatkaa loruttelua kotonakin! Ja tiedänpä varmasta lähteessä että vielä mahtuu mukaan jos ripeästi ilmoittautuu... :) 


Muissakin kaupungeissa voi harrastaa samoja lajeja, googlailemalla saa helposti selville onko oman kodin lähellä vastavaa tarjolla. Esimerkiksi värikylpyyn pääsee keväällä vauvan kanssa ainakin Porin lastenkulttuurikeskuksessa sekä Oulun Kulttuuritalo Valveessa. Lorupiirejä vauvoille löytyy puolestaan esimerkiksi Oulunkylän kirjastolta kerran kuussa ja Kuopionkin kansalaisopistolta saattaa vielä löytyä paikkoja tämän kevään uutuuden parissa.

         Rohkeasti kokeilemaan ja katselemaan, vauva taatusti nauttii mistä tahansa yhteisestä hetkestä!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Monenlaiset muskarit

Ilmoittauduttiin kevääksi vaavin kanssa Flamencoyhdistyksen flamencomuskariin, kiinnostuksella odotan mitä tulevan pitää, aiemmin itsekin kun olen tuota ihanaa lajia harrastanut. Saako mukelot kastanjetit kouraan vai miten rytmejä lähestytään? :)

Esikoisen kanssa en koskaan muskareissa käynyt, jotenkin tuumasin että kun mies on muusikko niin meillä ääntä ja rytmiä riittää muutenkin. Nyt kuitenkin päätin että täytyyhän tätäkin lajia kokeilla, muskarin toiminta kun kuitenkin on kovin erilaista kuin kotona tapahtuva musisointi. Ja ihan puhtaasti uteliaisuus asiaan vaikutti myös!


Muskari etsiessä törmäsin siihen kiinnostavaan seikkaan, että seurakunnan tai kansalaisopiston järjestämä perusmuskari ei enää "riitä", vaan tarjolla on ainakin täällä Tampereella monenkin sorttisia teemallisia tai eri tahojen järjestämiä muskareita.

Näin äkkiseltään muistan nähneeni ainakin maailmanmusiikkimuskarin, venäjänkielisen muskarin, sisarusmuskarin sekä tietysti tämän flamencomuskarin. Myös järjestäjätahoja on lukuisia, esimerkiksi monellakin musiikkiopistolla on omansa. Kiintoisa ilmiö ja ehkä ihan hyväkin, että tarjoajia on monia, kunhan taso pysyy hyvänä ja hinnat kohtuullisena.

                                                                   Onkohan ilmiötä muissakin kaupungeissa havaittavissa?

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Musaa matkalla

Postipoika toi vielä yhden joululahjan, Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun uutukaisen Pieni ja soma. Eilen sitten ajomatka Poriin kuunneltiin Ammuuta, joka on tälläkin levyllä laadukasta, hyvällä tavalla aika perinteistä lastenmusaa. Kaunista ja hilpeää, turvallista ja tuttua. Hienoja helmiä levyllä on esimerkiksi kauniisti maalaileva ja rauhoittava avausbiisi Sateen tanssi.

Perään luukutettiin perheemme pitkän ajan suursuosikkia Orffeja (ennen kolmikko tunnettiin niemllä Tohtori Orff ja Herra Dalcroze), joilta oli tällä kertaa matkalevyksi valikoitunut jo 2008 ilmestynyt Ihmekolmoset vauhdissa.
                                               
                                                12

  Orffien keikkameno on aina ollut ihan huikeaa, pikkuväki hyppii tasatahtia ja meno voittaa monet aikuistenkin rokkikeikat, mutta eipä bändi levylläkään ikinä kylmäksi jätä. Tältä plätyltä Seelan suosikki on kuulemma osuvasti nelivuotiaan karkkihirmun hamaita kolotteleva Suklaata, äiti taas liikuttuu aina melkein kyyneliin saakka Saman auringon alla-biisistä.



Yhteenvetona todettakoon että jokaisen vähänkin pidemmän automatkan pelastus on aimo annos hyvin tehtyä lastenmusaa, semmoista jota aikuistenkin korvat jaksaa kuunnella!