BONK-museo

Taannoisella työpaikan kesäreissulla vierailimme Uudessakaupungissa maanmainiossa BONK-museossa. Mielikuvituksen riemuvoitto museon muodossa kertoo kuvitteellisen keksijäsuvun tarinan, varsin hurjine käänteineen, mullistavine keksintöineen ja anjoviksineen kaikkineen.

Hilpeät keksinnöt ja laitteet kiehtovat varmasti myös ainakin hiukan isompien lasten mieltä, sillä jo laitteiden nimet herättävät mielikuvituksen, ajatelkaapa vaikka paranormaalia kanuunaa tai friikkiaaltomuunninta... :) Museoon kannattaa kuitenkin ehdottomasti tutustua oppaan johdolla, jolloin koko tarina aukeaa parhaiten ja hulvattomimmin.

       Perin suositeltava visiittikohde Uudessakaupungissa päin liikuttaessa!

Värikylpyfiilistelyä

Näin syksyn alkaessa käynnistyvät harrastusrumbat, meilläkin aloitettiin Seelan ekana omana harrastuksena hiphop-tanssi. Jännää ja kutkuttavaa oli eka kerta tanssia, mutta innolla tyttö jo odottaa seuraavaa kertaa!

Syksyharrastuksien fiilistelymielessä laitankin nyt vielä muutaman otoksen viime kevään vauvojen värikylvystä, johon pääsi esikoinenkin kerran mukaan mustikkaa maistelemaan ja maalaamaan. :)

(Värikylpyjä on muuten taas tulossa Tampereellakin, kulttuurikasvatusyksikkö TAITE:n järjestämänä. Ilmoittautuminen ryhmiin on syyskuun puolessa välissä, kannattaa olla kärppänä tuolloin!)

Kesäreissulle Kristiinankaupunkiin

Vietimme kesäretken aikuisten kesken KRISTIINANKAUPUNGISSA, mutta ihastuin paikkaan niin, että tuumasin että ensi kerralla jälkikasvukin pääsee mukaan ihmettelemään Suomen suurinta säilynyttä puutalokaupunkia!

Kristiinankaupunki on mitä hurmaavin kokonaisuus, kuin suoraan aikamatka 1700- ja 1800-luvulle. Lasten silmin paikka muistuttanee esimerkiksi Koiramäen kaupungista tai Peppi Pitkätossusta tutun näköisiä maisemia, "vanhaa aikaa".

Varsinaisia lasten nähtävyyksiä ei Kristiinankaupungissa sinällään ole, mutta jo pienten kujien tutkimisessa riittää hauskuutta. Esimerkiksi pikkariikkinen "Kissanpiiskaajan kuja" herättää huomiota jo hassulla nimellään!

Isompia lapsia voisi myös viehättää Kristiinankaupungin vanha Ulrika Eleonoora-niminen puukirkko, joka lepää somasti hieman vinossa. Samoin Merimuseo voi kiehtoa vanhasta ajasta kiinnostuneita koululaisia. Kristiinankaupungin museot järjestävät myös eritoten lapsille suunattua Kissojen kujilla -kierrosta tähän kissojen kaupunkiin.

Majoitusvaihtoehtona voin lämpimästi suositella Vinkel Pakaritupaa, jossa me yövyimme ja viihdyimme. Paikka on hurmaava pieni tupa isomman talon pihapiirissä, silti suojaisasti omassa rauhassaan. Kahden huoneen ja keittiön kokonaisuuteen mahtuu pieni perhe hyvin ja kotoisasti. Talon pyöriäkin saa lainata lähiympäristöön tutustumista varten. Pakarituvasta löytyy myös täysin varusteltu keittiö, joten osan reissuruuista voi kokkailla paikan päällä ja nauttia vaikka tuvan omalla pienellä terassila, niin matkakassakin kiittää.

Kristiinankaupungista löytyy myös oivan oloinen leirintäalue ja sen vierestä kiva pieni uimaranta, jossa kävimme varpaita uittamassa ja meriveden lämpötilaa testaamassa. Eli jos perhe viihtyy teltassa tai karavaanarina, voisi mukava yösija löytyä myös aivan meren ääreltä!

Kristiinankaupungin reissulla suosittelen myös pientä poikkeamista valtateiltä ja vierailua myyttisellä Susiluolalla aivan Kristiinankaupungin ja  Karijoen rajalla. Susiluolan kesken olevissa kaivauksissa on esitetty alustavia todisteita siitä, että Suomea olisikin asutettu jo paljon ennen luultua aikaa aiemmin ja jo tämä tekee paikasta kiintoisan tutustumiskohteen. Susiluola on myös Suomen suurin luola, eli ei toki suuri ulkomaisiin vastaaviin verrattuna, mutta kuitenkin mieleenpainuva näky. Varmasti perheen isompiakin lapsia kutkuttava vierailukohde!

Liikennepuistossa vauhdin hurmaa

LASTEN LIIKENNEPUISTO on huippu juttu! 

Ainakin meidän lasten mielestä ja kun Tampereen liikennepuisto löytyy vielä lähes naapurista, tulee siellä melkoisen usein vierailtua. Nostalgista on, että muistan ajelleeni tuolla tismalleen samassa puistossa parikymmentä vuotta sitten, aivan yhtä fiiliksissä kun esikoinen nyt. Tosin silloin puistossa ei ollut liikennevaloja, joiden tahtiin siellä nyt pikku kuskit ajelevat.  :)

Eri liikennepuistoissa on hieman erilaiset säännöt, mutta perusideana niissä on opettaa leikin varjolla liikennekasvatuksen alkeita. Tampereen puistossa 6-10-vuotiaat pääsevät lyhyen "ajokoulun" jälkeen kurvailemaan puistoon maksutta ja 4-6-vuotiaat saavat ajella aikuinen rinnalla kulkien.Alle 4-vuotiaat saavat huristella kolmipyörällä pienemmällä radalla.

Ajokierros kestää kymmenen minuuttia, mutta samana päivänä voi ajella niin monta kierrosta kuin mielii, kunhan vaan jaksaa kärsivällisesti jonottaa uutta vuoroa. (Odotellessa kannattaa vaikka nauttia herkkujätskit puiston vieressä olevasta nuorten pitämästä jätskikiskasta, jossa on muuten aivan oivallisia uusia jäätelömakuyhdistelmiä!)

Puiston hauskimpia juttuja on Seelan mielestä pienen sillan ylittäminen sekä liikenneympyrä. Ja kuin vaivihkaa tulevat näemmä ne liikennesäännötkin tutuksi, ainakin sen verran tomerasti Seela niistä nyt liikenteessä meitä muitakin muistuttelee!


Liikennepuistoja löytyy muuten pitkin poikin Suomea, joten kannattaa tarkistaa onko omalla tai läheisellä kesänviettopaikalla oma liikennepuistonsa. Esimerkiksi Helsingistä löytyy laaja Lasten liikennekaupunki, samoin Jyväskylän Viitaniemestä tai Kouvolan Jaakonpuistosta.

Risto Räppääjä seikkailee teatterilavoilla!

Olen jo aiemminkin maininnut vissiin täällä, että esikoisemme on lähes fanaattinen Risto Räppääjä - fani ja tänä kesänä tätä heimoa hellitään todella, sillä Risto kavereineen seikkailee useammassakin teatterissa ja loppukesästä kuvataan myös seuraava RR-leffa, jota ainakin meillä jo kuumeisesti odotetaan! :)


Mummo onkin luvannut viedä meidän tytön kesän aikana Tampereen Komediateatteriin, jossa Risto Räppääjä ja Nuudelipää -näytelmä pyörii ensi kertaa Tampereella. Kuulette varmasti jälkikasvuni ihastuneet kommentit heti esityksen jälkeen täälläkin!


Muuallakin maassa saa onneksi nauraa Riston edesottamuksille, esimerkiksi Turun Vartiovuoren kesäteatterissa saa kantaesityksensä tuoreimpaan kirjaan perustuva Risto Räpääjä ja nukkavieru Nelli, joka muuten jatkuu myös syksyllä Turun Kaupunginteatterin puolella.
Hämeenlinnan Miniteatterin kesälava Aulangolla esittää puolestaan Risto Räppääjä ja Hilpuri Tilli -näytelmää elokuun alkuun saakka.

Osa kesän Ristoista on jo seikkailunsa ehtinyt seikkaillakin, nimittäin Joensuun kaupunginteatterissa loppui melko äsköttäin Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi, samoin Leppävirran kesäteatterin Risto Räppääjä ja villi kone ehti jo tältä kesältä loppua.


Nopolan sisarusten veikeä Räppääjä-maailma onkin kirjojen lisäksi valloittanut tehokkaasti myös valkokangasta sekä teatterilavoja, sillä aiempina vuosina Risto on ystävineen seikkailut jo mm. Helsingin kaupunginteatterin, Joensuun kaupunginteatterin, Kouvolan teatterin sekä Teatteri Eurooppa Neljän lavoilla! Varsinainen lastenteatterin nykyklassikko siis!

Kylässä Muumien luona!

Kuten kuvasta näkyy, kävimme vierailulla Muumien luona!

Muumimaailma oli kyläilypäivänämme ensimmäistä päivää auki talven jäljiltä ja kaikki oli ihastuttavan raikasta ja laitettua. Muutamat muumit olivat selvästi hieman vielä muumeilun jalon taidon opetteluvaiheessa, mutta kokonaisuutena reissu oli jälleen kerran upea ja onnistunut sukellus satumaailmaan.

Seela oli ainakin vielä sopivassa satuiässä ja upposi tarinaan täysillä ja Martta taas hihkui olemisen riemusta koko päivän. Viime kesän reissu meni silloin vielä koko ajan uinuneelta vauvalta täysin ohi, mutta nyt iloa riitti muumien ihanan pörröisistä olemuksista, joita neiti uskalsi lopulta vähän itsekin silittää, riemusta kiljuen tietysti. :)






Erityisen rakkaan vierailukohteen Muumimaailmasta tekee minulle myös se, että olen siellä itsekin viettänyt kesiä peruukkien ja pukujen sisällä! Silloin muuten ehdoton suosikkini oli Myy, jonka mekon sisällä sai tehdä vaikka mitä ja kuljeskella muumeja vapaammin pitkin poikin laaksoa. :)


Koskapa olen Muumimaailmassa siis viettänyt runsaasti aikaa, paitsi työntekijänä myös äitinä, lienee paikallaan jakaa muutama ajankohtainen vinkki kaikille teille jotka suunnittelette vastavaa reissua:

-Muumimaailma ei ole huvipuisto eikä hopploppi, vaan yhdessä tekemiseen ja olemiseen keskittyvä perhepuisto luonnon keskellä. Ken odottaa vauhdin hurmaa ja härveleitä, voi pettyä. Siksi ajattelisin, että puistosta saakin parhaiten irti, jos varaa reissuun aikaa vaikkapa koko päivän, ottaa eväitä mukaan ja kulkee yhdessä rauhassa kaikkea ihmetellen. Vanhemmankin päivä sujuu varmasti rattoisammin jos uskaltaa heittäytyä mukaan satuun ja seikkailuun. :)

-Saaren luonnollinen keskus on upea muumitalo, mutta ei kannata jättää huomiotta kahta seikkailupolkuakaan. Toisen varrelta löytää esimerkiksi Muumipapan Merenhuiskeen ja toinen taas johdattaa jännittävälle reitille, jossa voi kohdata niin Noidan kuin Mörönkin (ken vain uskaltaa)!




Seelan mukaan vierailun paras juttu olikin juuri tuo sopivan jännä polu metsän siimeksessä sekä Noidan huikean hurja labyrintti. Myös polun varrella olevat "Yksinäiset vuoret" kosken ylityksineen olivat jännät ja aikuisistakin hienosti toteutetut.





-Ruokatarjonta Muumimaailmassa noudattelee paljolti ranskalais-pizza -linjaa, mutta jos kaipaa täyttävämpää ja terveellisempää ruokaa perheelleen, kannattaa suosia Mamman keittiötä, jonka buffet-pöydästä löytää kotiruokatyyppistä nauttitavaa. Ravintolan terassi on myös mukavan rauhallinen ruokailupaikka ja tarjoaa hellepäivänäkin varjoa.




-Muumimaailmassa on aina väkeä, mutta jos ei ole erityisesti runsaiden massojen ystävä, kannattaa mikäli vain pystyy pyrkiä vierailemaan Muumilaaksossa sellaisena päivänä, joka ei ole se kaikkein aurinkoisin heinäkuun päivä... Myöskään minään erityisinä alennuspäivinä en menisi, mikäli tahtoisin vähänkin hermojani säästää ja päästä muumeja rauhassa halimaan.




-Muumimaailman vierailua varten kannattaa muuten varautua aurinkoisena päivänä uimapuvulla, sillä vieressä on parikin mukavaa rantaa. Toinen löytyy Muumilaakson saarella ja toinen saareen vievän sillan vieressä, aivan Naantalin vanhan kirkon kupeessa.



-Ja vielä viimeinen käytännön vinkki: yleisillä kulkuneuvoilla kulkeva pääsee Muumilaaksoon Turun Kauppatorilta busseilla 110 ja 111, jotka menevät suoraan Naantalin vanhaan kaupungiin. Pysäkiltä lähdetään kävelemään merta ja kirkkoa kohti, ihania puuhuviloita matkan varrella ihastellen. Pöllömpi vaihtoehto ei ole muuten myöskään se, että yöpyy jossakin noista Naantalin suloisista B&B-paikoista kuvauksellisen miljöön keskellä!


Hauskaa retkeä Muumien luo!

Lastenkirjainstituutin Kirjabasaarista löytöjä tänään!

kuva Lastenkirjainstituutti


Kaikki kynnelle kykenevät tamperelaiset huomio!
Tänään 5.6 klo 10-18 on mahtava tilaisuus päästä tekemään upeita lastenkirjalöytöjä Lastenkirjainstituutin suuressa Kirjabasaarissa! Poistokirjamyyjäisissä on tarjolla mittava valikoima uutta ja vanhaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, suurin osa kirjoista vain vaivaiset 1-5 euroa!
Tänne minä ainakin suuntaan!

Kesäsuunnitelmia!

Kesä! Se on jo täällä! 
Mitäs aiotte tenavien kanssa puuhata lomapäivinä?
Hauskoja ja hyviä ideoita sekä käyntikohteita otetaan mieluusti vastaan! :)


Meillä koko perheen yhteinen lomakuukausi on heinäkuu ja suunnitelmissa on suunnata ainakin maatilamatkailemaan Ylä-Tuuhosen tilalle Ruovedelle lampaita paijailemaan ja nauttimaan rantasaunan löylyistä.

Lisäksi jo heti ensi viikolla matkaamme Saloon Lasten laulukaupunki-kisan finaaliin, jossa meidän iskä esiintyy. Samalla Varsinais-Suomen reissulla pitänee tehdä myös jokakesäinen käväisy entisessä työpaikassani Naantalin Muumimaailmassa, reissu jota esikoinen jo kovasti odottaa. Ja jos aikaa olisi, niin Turussakin olisi ihana piipahtaa ystäviä tapaamassa ja käydä vaikka herttaisessa Luostarimäen käsityöläismuseossa, mutta voi olla että tällä retkellä ei siihen rahkeet riitä...

Samoin luulen, että vanha tuttu Särkänniemi on tämänkin kesän ykköskohteemme, kun on sopivasti nurkillakin. Särkkä kuului jo lapsena jokaiseen kesään, paljasjalkainen tamperelainen kun olen. Lintsillä kävin muuten vasta aikuisena ensi kerran, sillä miksikäs sitä olisi nimittäin muksuna sinne lähtenyt kun omassakin kaupungissa oli iso huvipuisto! Särkänniemeen aukaistaan muuten myös tänä kesänä varsinkin pienemmille kävijöille passelin kuuloinen Koiramäen kaupunki, jonka sopivan hurjan kuuloista Drackkulan linnaa Seela jo jänskäilee!

Kesäteatterin osuutta hoitaa tänä vuonna mummon kanssa nähtävä Tampereen Komediateatterin Risto Räppääjä ja Nelli Nuudelipää, jota perheemme armoton Risto Räppääjä-fani odottaa jo palavasti. Ja joku heinäkuun keskiviikko olisi aivan mahtavaa laivailla Viikinsaareen, jonka keskiviikkoiset Lastenpäivät tarjoavat monenmoista ohjelmaa tanssikierroksista robottiryhmiin!

Ja koska kerran vauvavärikylpyyn mukaan päässyt Seela haikailee kovin isompien lasten vastaavaan, niin koitamme suunnata siihen puuhaan Lasten kulttuurikeskus Rullaan, jossa pidetään koko perheen Väririeha kesäkuun 9.päivä! 


Ja tietysti tämän kaiken ohella ei saa unohtaa sitä kesän iiseintä ja lepposinta puuhaa, eli laiskottelua, rannalla lekottelua, jätskin syöntiä ja maalla riippukeinussa loikomista!
Sitä toivon ja odotan melkein eniten, parasta kesäkulttuuria! :)



 Raporttia näistä kaikista kivoista kesänpuuhista on myös myöhemmin luonnollisesti tänne tulossa,
jos ja kun mansikoiden syönniltä  ja hiekkakakkujen leipomiselta vaan ehditään!

Lastenkirjoja kansainvälisyydestä ja maahanmuutosta

Luennoin taannoin Tampereen Kesäyliopiston Eurooppalaisuus sanataiteen ja äidinkielen opetuksessa-nimisessä opettajien täydennyskoulutuksessa aiheella "Satuja maailmasta - lasten ja nuortenkirjallisuuden kansainvälinen maailma".


Ajattelin nyt jakaa joitakin löytämiäni mainioita kirjoja aihepiirin ympäriltä teillekin, josko vaikka löytyisi uusia tuttavuuksia, jopa lemppareita! Nuorten kirjat jätän tästä listasta blogin aihepiirin vuoksi pois, mutta saa niistäkin toki kysellä suosituksia kommenttilootassa, jos jää kaivertamaan! :)

Olen jaotellut kirjat aihepiirin mukaan, mutta punaisena lankana kaikissa näissä lastenkirjoissa on se, että ne käsittelevät kansainvälisyyttä, toisen kulttuurin kohtaamista ja maailman kulttuurista rikkautta arvostavalla ja mielestäni hienolla tavalla.



LASTENKIRJOJA MATKUSTAMISESTA

›Riina Katajavuori: Pentti Kanariansaarilla

-Pentin perhe äkkilähtömatkalla Kanarialla

›Kristiina Louhi: Aino matkustaa

-Ainon perhe matkustaa laivalla naapurimaahan

›Pia Westerholm: Lemmikkiloma Las Palmasissa

-Irmelin perheen vilkas loma Kanarialla

LASTENKIRJOJA KEHITYSYHTEISTYÖSTÄ, YK:STA JA EU:STA

›Paula Noronen: Supermarsu ja outo toveri

-Emilian koulusta tulee virallinen EU:n kansainvälisyyskoulu ja luokalle saapuu maahanmuuttajatyttö

›Mathias ja Amadou – kärryille kehitysyhteistyöstä

-suomalaisen ja afrikkalaisen pojan ystävyyden tarinan kautta opitaan kehitysyhteistyöstä

›Vuosituhannen sadut

-YK:nVuosituhattavoitteisiin liittyviä satuja, kirjoittajan mm. Eppu Nuotio

›Me kaikki synnymme vapaina

-YK:n Ihmisoikeuksien julistus lasten kielellä ja kuvitettuna

 

LASTENKIRJOJA ERI KULTTUUREISTA

›Tytti Issakainen: Meidän ja muiden uskonnot

-Aten luokan kanssa opitaan luokan lasten uskonnoista ja kulttuureista, islamista juutalaisuuteen ja Jehovan todistajista ortodokseihin

›Eevamaria Halttunen: Petra-sarja

-Petra tutustuu neljän kirjan sarjassa niin Jordaniaan ja islamiin, Thaimaaseen ja buddhalaisuuteen, Afrikkaan ja heimouskontoihin kuin myös saamelaisiin

›Pauliina Lerche jne: Mimmikoto-sarja

-Esim.”Tule hyvä kakku”-kirjassa Mimmit kokkaavat ja askartelevat eri kulttuurien innoittamana

LASTENKIRJOJA ADOPTIOSTA 

›Ingvor Goyeryd & Leif E. Eriksson: Sarika, tyttö Intiasta

-Intiassa syntynyt Sarika kertoo päiväkotikavereilleen tarinansa

›Pierre Coran & Marie-José Saoré: Minun perheeni

-Amelie tulee kotiin Afrikasta, kokouuden sukunsa odottamana 

 Leena Virtanen: Pikku Xing

-tarina Kiinassa syntyneen Xingin matkasta Suomeen uuteen adoptioperheeseensä

LASTENKIRJOJA MAAHANMUUTOSTA 
Helena Blomérus jne: Minne matka, yökettu?
-romanityttö Mira matkustaa Ruotsiin 
  

›Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän

-Onnin naapuriin muuttaa iranilaispoika Aram

Gunilla Bergström: Mikko Mallikas ja sisukas

 muurahainen

-Mikon Hamdi-kaverin isä on muuttanut sodan runtelemasta maasta Ruotsiin ja poikia kiinnostaisi tietää millaista on oikea sota

›
 Katja Kallio & Maggie Lindholm: Bibi muuttaa Suomeen

-Bibin perhe muuttaa Afrikasta Suomeen isän lääkärityön myötä

   Tuula Kallioniemi: Karoliina ja nokkela Neema

-Karoliinan luokalle saapuu tansanialaissyntyinen Neema-tyttö

 Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala

-intialaisen tytön ja Keravalla asuvan pojan ystävyydestä

Perheen kanssa kesäleirille!

Kesä lähestyy kovaa vauhtia! Tänään jo pihassa lensi perhonen, aurinko lämmitti niin että jätski alkoi sulaa, tytöt hihkuivat olemisen riemua! Kesä, ihan kohta!

Ja jos vielä aprikoitte mitä puuhata perheen kanssa kesällä, niin yksi suositeltava ja edullinen vaihtoehto ovat erilaiset perheleirit. Moni tuntee seurakuntien järjestämät leirit perheille, mutta järjestäjätahoja on monia muitakin, kun hieman asiaa tutkii.

Perheleireillä voivat siis vanhemmat ja mukelot tutkia vaikkapa luonnon ihmeitä tai tehdä taidetta yhdessä. Ja mikäpä sen mukavempaa kuin puuhata perheenä, oppiakin ehkä jotain, nukkua vaikkapa teltassa ja käydä valmiiseen pöytään!
 

Meillä ei leireilyä vielä tämän kesän osalta päästä testailemaan, sen verran pikkarainen Martta on, mutta ensi kesänä varmasti mennään koko sakki!


Mukavan oloisia perheleirejä osui silmiini muun muassa seuraavanlaisia: 


*Luonto-Liitto järjestää perheleirejä tänä vuonna mm. Bengtsårin leirisaarella, Nuuksiossa ja Lempäälässä. Perheleireillä tutustaan luonnon ihmeisiin ja yövytään teltassa, mikä lienee monelle pienelle jo sellaisenaan elämys. Lisätietoja: http://www.lapsetluontoon.fi/leirikesa/

*Luonnonmukaista elämäntapaa ja kulttuuriperintökasvatusta lapsille ja aikuisille tarjoaa Juurielo-yhdistys, jonka perheleireillä pääsevät vanhemmat ja lapset tekemään perinnetöitä vihdan teosta alken. Aikaa on jätetty myös yhdessäololle, rantasaunalle ja leikeille. Tämän kesän leirit näyttävät olevan jo täynnä, mutta peruutuspaikkoja kannattanee aina kysyä!
Lisätietoja:  http://www.juurielo.fi/index/Leirit.html

*Sateenkaari-perheiden leiri on tänä kesänä elokuussa Pietarsaaressa. Luvassa koko perheen yhteistä puuhaa sekä myös aikuisten omaa ohjelmaa, jolloin pienokaiset saavat olla leirin lastenhoitajien huomassa.
Lisätietoja: http://www.sateenkaariperheet.fi/index.php?menu1_pos=Toiminta-%BB%A0Perheleiri&item=254

*Kiintymysvanhemmuusperheet-yhdistys järjestää kesäkuussa Virroilla viikonlopun mittaisen perheleirin, jossa halukkaat saavat mm. tutustua Virtain perinnekylään sekä seikkailla luontoretkellä. Ohjelmassa myös työpajoja vanhemmille.
Lisätietoja:  http://kiintymysvanhemmuus.fi/etusivu/toiminta/lapsiperheviikonloppu/

*Parasta lapsille ry:n monikulttuuriset lapsiperheiden leirit pidetään Virroilla ja Fiskarsissa. Ohjelmassa monenmoista leiripuuhaa kädentaidoista ulkoiluun. Ilmoittautuminen näillekin leireille on jo virallisesti päättynyt, mutta ekstrapaikkoja kannattaa kysyä!
Lisätiedot: http://www.parastalapsille.fi/?page_id=397

*Joogasta ja terveellisestä elämäntavasta innostuneet voivat suunnata kesäkuun lopussa Saarijärvelle Suomen joogaliiton koko perheen joogakurssille, jossa yli 5-vuotiaat lapset saavat osallistua myös lasten joogaharjoituksiin. Luvassa kesäistä yhdessäoloa, keskusteluja ja hyvää kasvissapuskaa! Lisätietoja: http://www.joogaliitto.fi/?component=1



Ja jos leiri yöpymisineen tuntuu vielä liian hurjalle, tarjoavat monet yhdistykset myös hauskoja päivän leirielämyksiä,
 esimerkiksi Tampereella Luontokoulu Korento kutsuu lapsia ja aikuisia yhdessä kesällä metsään, vaikkapa yrttejä tutkimaan tai tekemään risutaidetta! Lisätiedot:http://koulut.tampere.fi/luontokoulu/kesakurssit.html

Muksuystävällisen ravintolan ABC

Kävimme taannoin pitkästä aikaa koko perhe ulkona syömässä, leppoisan lauantaipäivän kunniaksi. Valitsimme paikaksi naapurin kehuman Tullintorin-kauppakeskuksen uudehkon intialais/bangladeshilaisen Bengol Curry-ravintolan.

Ja täytyypä nyt oikein kehaista, että paikka oli harvinaisen lapsiystävällinen ja meille jäi käynnistä superhyvä mieli tenavien kanssakin (mikä ei ole aina itsestään selvyys, ja jokainen lasten kanssa ruokaravintoloissa joskus käynyt varmaan tietää mitä tarkoitan...Muistanpa eräänkin kertomuksen kaveriperheestä, joka yritti  muuan japanilaiseen ravintolaan, jonka ovella ilmoitettiin että lastenvaunut (ja lapset) eivät ole tervetulleita...)!

Niin ja ruoka oli tietysti myös maanmainiota, masut pullollaan poistuttiin kaikki.  :)


Miten tämä lapsiystävällisyys sitten näkyi? No pieneissä mutta tärkeissä asioissa: ensinnäkin lapset huomioitiin kaikessa ja heille juteltiin ja hymyiltiin. Lisäksi nälkäkuoleman partaalla roikkuneen Seelan ruoka tuotiin ensin.  Myös syöttötuolit löytyivät.

Lapsille oli  myös oma  lista, mihin en ole muissa intialaisissa koskaan törmännyt, ja listalta löytyi intialaisia herkkuja lapsen makuun sovitettuna. Seela ainakin popsi hyvällä ruokahalulla mietoa kasvispakoraa,  vaikka ei ole aiemmin ravintoloissa intialaisesta välittynyt, ehkä juuri mausteisuuden vuoksi. Ja mikä parasta: listan kääntöpuolelta löytyi hauskoja Intia-henkisiä tehtäviä ja kun tarjoilijasetä toi vielä värikynät, niin jopa aika riensi ruokaa odotellessakin!


Tämmöisiä ravintoloita kiitos lisää!
Myönteinen kokemus ruokailusta lapsen kanssa kantaa pitkälle ja opettaa jälkikasvullekin yhdessä syömisen iloa ja herkuttelun taitoa!

Värikylvyttelyä!

Kokeiltiin eilen VAUVOJEN VÄRIKYLPYÄ Martan kanssa, Tampereen museopalveluiden kulttuurikasvatysyksikkö TAITE:n järjestämänä, ja voihan vitsit se oli HAUSKAA!

Ensimmäisen kerran teemana olivat musta ja keltainen, joita lähdettiin aluksi ihmettelemään jännän tuntuisten kankaiden ja keltaisten tennispallojen avulla. Kun väriin oli virittäydytty, päästiin itse tosi toimiin, eli lutraamaan, sotkemaan, maalaamaan ja maistelemaan mustia ja keltaisia värejä, jotka olivat tällä kertaa peräisin lääkekivihiilestä, mangokiisselistä, kuskusista ja pellavansiemenistä.

Voi sitä riemua kun vauvat saivat "luistella" liukkaassa mangososeessa tai meidän Martan tyyliin maalata koko keholla paperille jänniä kuvioita. Ja joka iikka otti myös pikku välipalamaistiaiset "maaleista", kuten asiaan kuuluu.  :) 

Kylvyn seurauksena sekä äiti että tytär olivat yltä päältä mangokiisselissä, kuskus-jyvissä ja pellavansiemenissä, joita löytyi vielä illallakin vaatteiden alta, mutta oi oli se sen arvoista! Suosittelen ehdottomasti, jos tätä hauskaa puuhaa on kotikonnuilla mahdollisuus koettaa!


(Ja valokuvia taiteilijoista ja teoksista, niitä seuraa varmasti perästä, mutta vielä ei, sillä värikylvyn ohjeistuksiin kuuluu myös se, että tärkeintä on keskittyä yhdessä olemiseen ja siksi kuvauskerrat pitää sopia erikseen, joka kerta ei saa kameralla räiskiä. Varsin perusteltua ja fiksua mielestäni!)

Kirjoja pikkusiskoista ja -veljistä isoille sisaruksille!

Olemme selvinneet melko vähäisin kolhuin mustasukkaisuudesta ja sisaruskateudesta sen jälkeen kun nelivuotiaaksi venähtänyt Seela sai seurakseen pikkusiskon viime kesänä. Ehkä osa syy on Seelan iässäkin, tyttö on saanut paistatella ainoana lapsena niin kauan, että oli jo odottanutkin sisarusta. Mutta luulen että osansa oli myös huolellisella valmistelulla, jota meillä harjoitettiin erityisesti pikkusiskon tai -veljen syntymää käsittelevien kirjojen avulla, koska kirjat ovat tytöllemme jo vanhastaan tuttu tapa asioiden pohdiskeluun ja käsittelyyn.



Tästä viisastuneena tuumin jakaa kanssanne muutaman hyvän kirjavinkin, mikäli jossakin muussakin perheessä ilmenee tarvetta pohtia tulevaa vauvaa ja sen mukanaan tuomia muutoksia isomman lapsen kanssa.


Meillä luettiin ensinnäkin erityisen paljon Kristiina Louhen Aino-kirjoja, joissa sisaruus on tutun tuntuisesti ja uskottavasti esillä. Peräti kaksi mainion Aino-sarjan kirjoista käsittelee erityisesti juuri tätä teemaa; Aino ja Pakkasen poika ja Aino pikkuinen tyttö.

Aino pikkuinen tyttö kertoo ajasta jolloin perheeseen odotetaan vauvaa. Aino saa kuulla suuren uutisen ja pohtii niin vauvan syntymää kuin mm. sitä syntyykö vauvallekin äiti. Jatko-osan omaisesti Aino ja Pakkasen poika taasen kertoo ajasta pikkuveli-Nyytin syntymän jälkeen, kaikessa ilossaan ja ärsyttävyydessään. Aino ei tahdo kestää parkuvaa pikkuveikkaa ja vauvassa kiinni olevaa äitiä, vaikka loppupeleissä veli suokin ensi hymynsä isosiskolleen. Tuttua ja ah niin aidon arkisesti kuvitettua lapsiperhe-elämää! Muistan että pidin itsekin hurjasti Ainoista lapsena ja ne todella tuntuvat tavoittavan jotain niin oleellista lapsiperheestä, että uppoavat seuraavaankin polveen!

Uudempi suomalainen Sanna Pelliccionin Onni-pojasta tulee isoveli-kirja on niin ikään mukavan todenmakuinen ja tunnistettavia asioita täynnä. Pieni Onni pääsee mm. äidin kanssa neuvolaan, jonka seiniä koristavat Imetystuen mainokset. Isomahainen äiti on myös välillä niin väsynyt, etteivät hurjat leikit onnistu ja vauvan synnyttyä äiti ja isi ovat kiinni tulokkaassa Onnista aivan liikaa. Onneksi Onni pääsee äidin kanssa kaksin uimahalliin ja isi jää kantelemaan kantoliinaan (!) käärittyä pikkuveikkaa.

Gunilla Wolden Sanna ja pikkuveli edustaa vielä Ainojakin vanhempaa lastenkirjallisuutta, mutta yhtä lailla ihastuttavuutensa säilyttänyttä. Tosin Sanna-kirjojen maailma tuntuu jo väliin vanhentuneelta, ainakin meillä ihmeteltiin vauvan pyllyn pesua pesuvadin ääressä! Toisaalta Sannan perheessä käytetyt kangasvaipat tuntuivat taas uudelleen ihan tutuille, vaikkakin Seelan mielessä tietysti enemmän modernina kestovaippaversiona.   :) 

Viimeinen "apuvälineopuksemme" oli  Liane Schneiderin ja Eva Wenzel-Burgerin Pikku Kakkosestakin tutun Laura-sarjan Laurasta tulee isosisko. Tässäkin kirjassa oli joitakin meille vieraita tapoja, mutta toisaalta niistä sai esikoisen kanssa hienoja keskusteluja siitä, miten erilailla eri perheissä eletään, esimerkiksi Lauran pikkuveli muuttaa Lauran kanssa samaan huoneeseen heti alusta alkaen. Laura myös maistaa kirjassa äidinmaitoa, seikka mikä esikoista kiinnosti ja josta ei juuri muissa kirjoissa puhuttu.

Jos siis perheen koko on kasvamassa ja innokas isosisko tai -veli kaipaa opastusta ja hellää valmistelua asiaan, niin suosittelen poikkeamista kirjastossa, josta yllämainittujen lisäksi toki löytyy varmasti lisääkin kirjoja aiheesta. Mutta nämä teokset olivat meillä ainakin ne ylitsevuotavasti luetuimmat ja kuten Seela itsekin sanoi "niistä vähän oppi miten ollaan isosisko".

Hiihtolomalla Herra Hakkaraisen talossa

Hiihtoloman paras päivä taisi olla Seelan mielestä tänä vuonna se, kun täti ja ekaluokkalainen serkkutyttö nappasivat pikkusiskon flunssaiseen kitinää kyllästyneen tytön mukaansa Sastamalaan maanmainioon HERRA HAKKARAISEN TALOON. Herra Hakkaraisen talo esittelee sympaattisella tavalla Mauri Kunnaksen satumaailmoita ja vie lapset leikkimään niin Koiramäen kauppapuotiin kuin Pyören pöydän ritarisaliin. Ja näkyypä paikassa välillä tuo mystinen yökulkijakin eli Herra Hakkarainen itse!


Ollaan vierailtu noin kerran vuodessa tässä suloisessa ja sopivan kokoisessa puuhatalossa ja joka kerta se iskee ainakin meidän neljä ja puolivuotiaaseen täysillä. Niin ilmeisesti tälläkin kertaa, sillä kotiin saapui onnellinen ja koko päivän touhunnut tyttö.


Koska Seela oli tällä kertaa reissussa isojen lasten tapaan, ilman äitiä ja iskää, niin annetaanpa elämyskokijan itsensä kertoa oleelliset seikat vierailustaan ja antaa samalla tiukka analyysi kulttuurikohteesta! 



Äiti: Kerropa, mikä Herra Hakkaraisen talossa oli parasta?
Seela: Avaruus! Kun siellä on se bussi, jossa voi oppia niiden planeettojen nimiä. Ja siellä avaruudessa on pizzapaikka!

-No mikä muu oli kivaa?
-Se liukumäki, kun mä opin kiipeemään sinne.

-Oliks vielä jotain muuta hauskaa?
-Kanssa se Herra Hakkaraisen koti, kun siellä on semmoisia naamareita, joita sai laittaa. Unihatut oli ruuvattu kii, mutta takkejakin sai kokeilla. Sitä  putkiliukumäkeä mä en uskaltanut laskea. Semmoista pikkuista siltaa pitkin mentiin Selman kaa, se ei heilunut, ja siellä oli kummituksiakin, mutta ei ne pelottanut, eikä niihin saanut koskeakaan. Siitä kummitusperheestä oli kuviakin.

-Oliks mikään tyhmää?
Seela: No ei! Paitsi se oli vähän tyhmää kun mä en muistanut näyttää mun Herra Hakkaraista (pehmoa) sille oikeelle Herra Hakkaraiselle. 

Kaunista Kalevalan päivää!

Näin Kalevalan päivän kunniaksi kannattaa kaivaa Kalevalan tarinat esiin ja lukeakin iltasaduksi tai päivälepäilyllä pilteille vaihteeksi hurjista loitsinnoista ja sankarien mahtikisoista muinaisessa Suomessa!

Uskon että iskevät kipinää nykytenavaankin, sillä tarinathan voittavat mennen tullen monet nykylapsille tutut fantasiakirjat. Ja Kalevalan silmiemme eteen luoma maailma on loppujen lopuksi lapsille varsin tuttu muusta fantasiasta maagisine hahmoineen, taikakeinoineen ja erilaisine kansoineen.


Itse Kalevalaa helppolukuisemman (ja nykyvanhemmallekin ehkä lukuystävällisemmän) lähestymistavan tarjoaa esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala tai Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevala.




Ja jos oikein asiaan innostuu, niin esimerkiksi Kalevala-seura tarjoaa Kalevalan kankahilla-nettisivuilla hauskaa tekemistä aihepiirin ympäriltä. Täällä voit testata kuka Kalevalan sankareista olisit, suunnitella oman Sammon tai rohkeimmat voivat jopa lähteä opiskelemaan kalevalamitan saloja!


        (Ja lisäbonus: samalla Kalevalan ympärillä puuhatessa voi muistua aikuiselle itsellekin   
        mukavasti mieleen, että mitäs siellä koulussa tästä eepoksesta puhuttiinkaan oikein, jos ei ole 
        viime vuosina tullut teokseen muuten tartuttua... )

Tenavien tusssitaiteilua tekstiilille!

Asuuko teilläkin suuri taiteilija ja piirroshirmu, joka täyttää kodin jokaisen paperin ja pahvin ritareilla, prinsessoilla tai vaikka raketeilla ja koirilla?


Jos vastaus on kyllä, niin tässä iisi ja hauska puuha talviloman päiviin tai tylsiin viikonlopun hetkiin:

anna piltille kangasväritussit sekä yksivärinen (helpoiten ehkä valkoinen) paita, tyynyliina, kangaskassi tai vaikka (kuten meillä) pikkusiskon tai -veljen body.

Ja vóila: lopputuloksena on tyytyväinen itseään toteuttanut taiteilija sekä MAHTAVA ja UNIIKKI taidekäsityötuote, jolla on myös käyttöarvoa.

Meillä ainakin ylpeä isosisko tuskin malttaa odottaa, että pikkusisko saa ylleen siskon taiteileman "Risto Räppääjä" -aiheisen uusvanhan bodynsa. Ja varsin kivaltahan tuo kaunisteltu body näyttää, alkuperäiseen tylsän valkoiseen kirppislöytöön verrattuna.

                                                 Ja vaikka jouluun aikaa, niin vinkvink silti:
                            näitähän voi halutessaan tehtailla kummien ja mummien lahjoiksi tulevan varalle...

SirkusRakkausPumPum

 

Viimeisin ihastukseni on kaverin Facebookissa suosittelema ja aivan hurmaavaksi ideaksi paljastunut (sekä IHANASTI nimetty!) SirkusRakkausPumPum -yhdistys, joka tekee lastennäköistä, veikeää ja vekkulia arkiympäristötaidetta.

Tällä hetkellä yhdistys kokoaa yhteen lastenmusan tekijöitä ja kokijoita, Omituisen musiikin kerhon myötä. Suunnitelmissa on mm. kolmasluokkalaisten biisintekokurssi! Aivan huumaava idea, tykkään tällaisesta omaehtoisesta meiningistä joka ei aliarvoi lapsia: kolmasluokkalainen on eittämättä loistava kappaleen tekijä, jonka biisien ideat ja sovitukset varmasti rikkovat kaikki aikuisten yritykset puhua lasten maailmasta ja lasten kielellä!





Toinen viehko SirkusRakkausPumPumin idea on lasten toimintasynttärit, joiden teemat voivat olla mitä vaan nukeista merirosvoon tai jopa huikeanhurjanhauskalta kuulostavaan kakkusotaan ulkona (kesällä tosin vaan)!

On mielestäni vallan kiva että megalomaaniseksi paisuneeseen lasten synttärijuhlatarjontaan tulee mukaan ei-kaupallisia ja lapsenkokoisia vaihtoehtoja, näitä voitaisiin harkita meilläkin ensi kesänä Seelan viisivuotisjuhlia suunnitellessa (tosin, Seela kuulemma kovana fanina tahtoo Risto Räppääjä-synttärit! :D )



Hyvä SirkusRakkausPumPum!