Vietin eilen aamupäivää Tampereen Vauvakinossa Martan ja hyvän ystäväni sekä tämän tyttövauvan kanssa. Tätä harrastusta tein kuukausittain jo Seelankin ollessa pieni, tosin silloin näitä tapahtumia kutsuttiin Babybioksi. Konsepti on kuitenkin sama: päivänäytös on vauvaystävällinen, eli valot ovat päällä, äänet hiljemmalla, elokuvasaliin on tuotu mikro ja vaipanvaihtopiste eikä kukaan häiriinny jos jälkikasvu elämöi, sillä sali on täynnä vauvaväkeä vanhempineen ja meteli sen mukainen.
Tässä kohdin varmasti monen kulmat rypistyvät; onko laitaa viedä vauvaa tuijottamaan suurta valkokangasta ja saamaan siitä ties mitä ärsykkeitä. Kysymys on sama kuin television kohdalla - paljonko vauva saa sitä "katsella", onko televisiosta haittaa vauvan aisteille ja kehitykselle.
Vaikeahan kysymys tuo on kieltämättä. Toisaalta koen, että elokuvakasvatus on osa kulttuurikasvatusta siinä missä vaikkapa museossa käynti tai musiikin kuuntelu jälkikasvun kanssa. Itse tulen elokuvia rakastavasta perheestä, isoäitini teki jopa koko työuransa elokuvateollisuuden ja Kino-Filmin palveluksessa, joten voin sanoa lähes kasvaneeni elokuvien parissa. Lapsena kävin äidin ja ystäväperheen kanssa myös säännöllisesti Tampereen Niagarassa silloin pidetyssä Lasten elokuvakerhossa, jossa näytettiin laadukkaita eurooppalaisia lasten leffoja. Muistan kerhoajoilta esimerkiksi Roadlh Dahlin kirjaan perustuvan maagisen ja vähän jännittävänkin Kuka pelkää noitia -elokuvan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. (Sellaista lasten filmikerhoa ei taideta muuten tällä hetkellä ainakaan täällä Tampereella järjestää, tokko muuallakaan vai onko jollakulla lukijalla tietoa moisesta? Idea oli kuitenkin hieno ja tilausta voisi sellaiselle olla, näin sivumennen sanoen.)
Myös mieheni kanssa kävimme lähes viikottain elokuvissa ennen lapsia, joten tuntuu luontevalle jatkaa harrastusta nyt siten kun se vain on mahdollista. Eli jos en pääse iltaisin leffaan, niin käyn sitten päivisin vauva kainalossa. Elokuvasalissa itsessään on kuitenkin jotakin niin maagista, että se kumoaa täysin teeveestä tujotetun iltaelokuvan. Se on se pieni jännittävä tunne alkutekstien aikana, popcornin tuoksu ja pehmeän tuolin tuntu!
Ensi kuussa emme pääsekään elokuvista nauttimaan, sillä uuden astetuksen myötä Vauvakinossa saa jatkossa näyttää vain kaikille sallittuja elokuvia, onhan mukana alaikäisiä katsojia, eikä ensi kuussa kuulemma ollut tällaista elokuvaa tarjolla. Mutta marraskuun sateisena aamupäivänä istumme varmasti katsomossa taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti