Viikonloppuna katsastimme Seelan ja ystäväperheen kanssa vihdoista viimein Lastenkulttuurikeskus Rullan Tuntumaa-näyttelyn. Näyttely oli rullamaiseen tapaan pieni, helposti lähestyttävä ja kompakti. Seurueemme lapsiväestö, iältään 3-5-vuotta, innostui selvästi eniten pehmeistä lattiatyynyistä, joista syntyi mahtava pomppurata. Samaisessa teoksessa olleet pistekirjoituskortit kiehtoivat ja niitä tutkittiin ja lähetettiin "postikortteina".
Oma suosikkini oli lakanainstallaatio, josta tuli ihania mielikuvia lapsuudesta ja kesästä, ulkona kuivuvasta pyykistä kotitalomme pihassa. Kankaisten ja paperisten lakanoiden vaihtelu kutkutti mieltä ja toi hauskoja aistielämyksiä. Lakanainstallaatio myös piilotti taakseen yllätyksen, nimittäin kuvataiteilija Hilda Kozarin karkkilaatikot, joiden funktio tosin jäi epäselväksi: saako näitä maistaa vai ei? Onnekseen nuorempi väki ei karkkilaareja huomannut, sillä vaikka maistaa olisi saanutkin, en tiedä olisinko raaskinut antaa näin influenssaepidemian riehuessa!
Kaikenkaikkiaan kiinnostava näyttely, johon tosin olisin kaivannut ehkä hieman lisää opastusta. Mihin saa koskea, mitä saa tehdä? Oppaan kanssa käydessä näyttely olisikin varmasti avautunut vielä paremmin, seikka minkä vahvisti eräs seuraamani perhe, jonka poika oli selvästikin käynyt näyttelyssä koululuokan kanssa opastettuna ja joka nyt johdatti vanhempansa ja pikkuveljensä konkarin ottein näyttelyyn! Mahtavaa tiedonsiirtoa ja selvästi parhaalla mahdollisella tavalla perille mennyt näyttelykokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti