 |
| kuva Lastenkirjainstituutti Kaikki kynnelle kykenevät tamperelaiset huomio! Tänään 5.6 klo 10-18 on mahtava tilaisuus päästä tekemään upeita lastenkirjalöytöjä Lastenkirjainstituutin suuressa Kirjabasaarissa! Poistokirjamyyjäisissä on tarjolla mittava valikoima uutta ja vanhaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, suurin osa kirjoista vain vaivaiset 1-5 euroa! Tänne minä ainakin suuntaan! |
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Lastenkirjainstituutin Kirjabasaarista löytöjä tänään!
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Kesäsuunnitelmia!
Kesä! Se on jo täällä!
Mitäs aiotte tenavien kanssa puuhata lomapäivinä?
Hauskoja ja hyviä ideoita sekä käyntikohteita otetaan mieluusti vastaan! :)
Meillä koko perheen yhteinen lomakuukausi on heinäkuu ja suunnitelmissa on suunnata ainakin maatilamatkailemaan Ylä-Tuuhosen tilalle Ruovedelle lampaita paijailemaan ja nauttimaan rantasaunan löylyistä.
Lisäksi jo heti ensi viikolla matkaamme Saloon Lasten laulukaupunki-kisan finaaliin, jossa meidän iskä esiintyy. Samalla Varsinais-Suomen reissulla pitänee tehdä myös jokakesäinen käväisy entisessä työpaikassani Naantalin Muumimaailmassa, reissu jota esikoinen jo kovasti odottaa. Ja jos aikaa olisi, niin Turussakin olisi ihana piipahtaa ystäviä tapaamassa ja käydä vaikka herttaisessa Luostarimäen käsityöläismuseossa, mutta voi olla että tällä retkellä ei siihen rahkeet riitä...
Samoin luulen, että vanha tuttu Särkänniemi on tämänkin kesän ykköskohteemme, kun on sopivasti nurkillakin. Särkkä kuului jo lapsena jokaiseen kesään, paljasjalkainen tamperelainen kun olen. Lintsillä kävin muuten vasta aikuisena ensi kerran, sillä miksikäs sitä olisi nimittäin muksuna sinne lähtenyt kun omassakin kaupungissa oli iso huvipuisto! Särkänniemeen aukaistaan muuten myös tänä kesänä varsinkin pienemmille kävijöille passelin kuuloinen Koiramäen kaupunki, jonka sopivan hurjan kuuloista Drackkulan linnaa Seela jo jänskäilee!
Kesäteatterin osuutta hoitaa tänä vuonna mummon kanssa nähtävä Tampereen Komediateatterin Risto Räppääjä ja Nelli Nuudelipää, jota perheemme armoton Risto Räppääjä-fani odottaa jo palavasti. Ja joku heinäkuun keskiviikko olisi aivan mahtavaa laivailla Viikinsaareen, jonka keskiviikkoiset Lastenpäivät tarjoavat monenmoista ohjelmaa tanssikierroksista robottiryhmiin!
Ja koska kerran vauvavärikylpyyn mukaan päässyt esikoinen haikailee kovin isompien lasten vastaavaan, niin koitamme suunnata siihen puuhaan Lasten kulttuurikeskus Rullaan, jossa pidetään koko perheen Väririeha kesäkuun 9.päivä!
Ja tietysti tämän kaiken ohella ei saa unohtaa sitä kesän iiseintä ja lepposinta puuhaa, eli laiskottelua, rannalla lekottelua, jätskin syöntiä ja maalla riippukeinussa loikomista!
Sitä toivon ja odotan melkein eniten, parasta kesäkulttuuria! :)
Raporttia näistä kaikista kivoista kesänpuuhista on myös myöhemmin luonnollisesti tänne tulossa,
jos ja kun mansikoiden syönniltä ja hiekkakakkujen leipomiselta vaan ehditään!
Mitäs aiotte tenavien kanssa puuhata lomapäivinä?
Hauskoja ja hyviä ideoita sekä käyntikohteita otetaan mieluusti vastaan! :)
Meillä koko perheen yhteinen lomakuukausi on heinäkuu ja suunnitelmissa on suunnata ainakin maatilamatkailemaan Ylä-Tuuhosen tilalle Ruovedelle lampaita paijailemaan ja nauttimaan rantasaunan löylyistä.
Lisäksi jo heti ensi viikolla matkaamme Saloon Lasten laulukaupunki-kisan finaaliin, jossa meidän iskä esiintyy. Samalla Varsinais-Suomen reissulla pitänee tehdä myös jokakesäinen käväisy entisessä työpaikassani Naantalin Muumimaailmassa, reissu jota esikoinen jo kovasti odottaa. Ja jos aikaa olisi, niin Turussakin olisi ihana piipahtaa ystäviä tapaamassa ja käydä vaikka herttaisessa Luostarimäen käsityöläismuseossa, mutta voi olla että tällä retkellä ei siihen rahkeet riitä...
Samoin luulen, että vanha tuttu Särkänniemi on tämänkin kesän ykköskohteemme, kun on sopivasti nurkillakin. Särkkä kuului jo lapsena jokaiseen kesään, paljasjalkainen tamperelainen kun olen. Lintsillä kävin muuten vasta aikuisena ensi kerran, sillä miksikäs sitä olisi nimittäin muksuna sinne lähtenyt kun omassakin kaupungissa oli iso huvipuisto! Särkänniemeen aukaistaan muuten myös tänä kesänä varsinkin pienemmille kävijöille passelin kuuloinen Koiramäen kaupunki, jonka sopivan hurjan kuuloista Drackkulan linnaa Seela jo jänskäilee!
Kesäteatterin osuutta hoitaa tänä vuonna mummon kanssa nähtävä Tampereen Komediateatterin Risto Räppääjä ja Nelli Nuudelipää, jota perheemme armoton Risto Räppääjä-fani odottaa jo palavasti. Ja joku heinäkuun keskiviikko olisi aivan mahtavaa laivailla Viikinsaareen, jonka keskiviikkoiset Lastenpäivät tarjoavat monenmoista ohjelmaa tanssikierroksista robottiryhmiin!
Ja koska kerran vauvavärikylpyyn mukaan päässyt esikoinen haikailee kovin isompien lasten vastaavaan, niin koitamme suunnata siihen puuhaan Lasten kulttuurikeskus Rullaan, jossa pidetään koko perheen Väririeha kesäkuun 9.päivä!
Ja tietysti tämän kaiken ohella ei saa unohtaa sitä kesän iiseintä ja lepposinta puuhaa, eli laiskottelua, rannalla lekottelua, jätskin syöntiä ja maalla riippukeinussa loikomista!
Sitä toivon ja odotan melkein eniten, parasta kesäkulttuuria! :)
Raporttia näistä kaikista kivoista kesänpuuhista on myös myöhemmin luonnollisesti tänne tulossa,
jos ja kun mansikoiden syönniltä ja hiekkakakkujen leipomiselta vaan ehditään!
torstai 28. helmikuuta 2013
Kaunista Kalevalan päivää!
Näin Kalevalan päivän kunniaksi kannattaa kaivaa Kalevalan tarinat esiin ja lukeakin iltasaduksi tai päivälepäilyllä pilteille vaihteeksi hurjista loitsinnoista ja sankarien mahtikisoista muinaisessa Suomessa!
Uskon että iskevät kipinää nykytenavaankin, sillä tarinathan voittavat mennen tullen monet nykylapsille tutut fantasiakirjat. Ja Kalevalan silmiemme eteen luoma maailma on loppujen lopuksi lapsille varsin tuttu muusta fantasiasta maagisine hahmoineen, taikakeinoineen ja erilaisine kansoineen.
Itse Kalevalaa helppolukuisemman (ja nykyvanhemmallekin ehkä lukuystävällisemmän) lähestymistavan tarjoaa esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala tai Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevala.Ja jos oikein asiaan innostuu, niin esimerkiksi Kalevala-seura tarjoaa Kalevalan kankahilla-nettisivuilla hauskaa tekemistä aihepiirin ympäriltä. Täällä voit testata kuka Kalevalan sankareista olisit, suunnitella oman Sammon tai rohkeimmat voivat jopa lähteä opiskelemaan kalevalamitan saloja!
(Ja lisäbonus: samalla Kalevalan ympärillä puuhatessa voi muistua aikuiselle itsellekin
mukavasti mieleen, että mitäs siellä koulussa tästä eepoksesta puhuttiinkaan oikein, jos ei ole
viime vuosina tullut teokseen muuten tartuttua... )
torstai 18. lokakuuta 2012
Satupäivää viettämään!
Ihastuttavaa viidettä valtakunnallista Satupäivää!
Tänään saa siis oikein erityisluvan kanssa kaapata lapsi kainaloon ja tarttua satukirjaan, viettää yhteinen satuhetki uuden tai vanhan sadun äärellä! Eikä satujen lukeminen ilman lapsiakaan ole kiellettyä, satu tekee aikuisellekin kiireen keskellä superhyvää! :)
Teeman mukaista ohjelmaa on tarjolla myös ympäri maan ja vielä ehtii hyvin mukaan, itse esimerkiksi suuntaisin mieluusti jälkikasvun kanssa vaikkapa Ateneumin satuhetkeen satumaisen taideteoksen äärellä klo 16 tai sitten Kokkolan kaupunginkirjaston satupajaan klo 17.
Koko ohjelman näkee tuolta Satupäivän nettisivujen kautta, käypä katsomassa!
Ja vielä päivän lastenkulttuuriuutinen ja sopivasti Satupäivään liittyvä:
ämän vuoden Lastenkirjainstituutin jakaman vuosittaisen Onnimanni-palkinnon sai erikoiskirjasto Celian lasten- ja nuortenpalvelut, joka on tehnyt merkittävää työtä esimerkiksi koskettelukirjojen saralla.
Itsekin olen museon työpajoissa hyödyntänyt noita Celian mainioita ohjeita koskettelukirjojen tekoon ja sitä kautta on tullut tutuksi koko Celian monipuolinen toiminta, jota valitettavan vähän tunnetaan. Celian koskettelukirjat, ääni- ja pistekirjat sekä muut lainattavat tuotteet tuovat todella sadun jokaisen lapsen luo, mikä mahtava juttu!
Hyvä Celia!
Tänään saa siis oikein erityisluvan kanssa kaapata lapsi kainaloon ja tarttua satukirjaan, viettää yhteinen satuhetki uuden tai vanhan sadun äärellä! Eikä satujen lukeminen ilman lapsiakaan ole kiellettyä, satu tekee aikuisellekin kiireen keskellä superhyvää! :)
Teeman mukaista ohjelmaa on tarjolla myös ympäri maan ja vielä ehtii hyvin mukaan, itse esimerkiksi suuntaisin mieluusti jälkikasvun kanssa vaikkapa Ateneumin satuhetkeen satumaisen taideteoksen äärellä klo 16 tai sitten Kokkolan kaupunginkirjaston satupajaan klo 17.
Koko ohjelman näkee tuolta Satupäivän nettisivujen kautta, käypä katsomassa!
Ja vielä päivän lastenkulttuuriuutinen ja sopivasti Satupäivään liittyvä:
ämän vuoden Lastenkirjainstituutin jakaman vuosittaisen Onnimanni-palkinnon sai erikoiskirjasto Celian lasten- ja nuortenpalvelut, joka on tehnyt merkittävää työtä esimerkiksi koskettelukirjojen saralla.
Itsekin olen museon työpajoissa hyödyntänyt noita Celian mainioita ohjeita koskettelukirjojen tekoon ja sitä kautta on tullut tutuksi koko Celian monipuolinen toiminta, jota valitettavan vähän tunnetaan. Celian koskettelukirjat, ääni- ja pistekirjat sekä muut lainattavat tuotteet tuovat todella sadun jokaisen lapsen luo, mikä mahtava juttu!
Hyvä Celia!
perjantai 28. syyskuuta 2012
Vauvan kanssa leffassa
Vietin eilen aamupäivää Tampereen Vauvakinossa Martan ja hyvän ystäväni sekä tämän tyttövauvan kanssa. Tätä harrastusta tein kuukausittain jo esikoisenikin ollessa pieni, tosin silloin näitä tapahtumia kutsuttiin Babybioksi. Konsepti on kuitenkin sama: päivänäytös on vauvaystävällinen, eli valot ovat päällä, äänet hiljemmalla, elokuvasaliin on tuotu mikro ja vaipanvaihtopiste eikä kukaan häiriinny jos jälkikasvu elämöi, sillä sali on täynnä vauvaväkeä vanhempineen ja meteli sen mukainen.
Tässä kohdin varmasti monen kulmat rypistyvät; onko laitaa viedä vauvaa tuijottamaan suurta valkokangasta ja saamaan siitä ties mitä ärsykkeitä. Kysymys on sama kuin television kohdalla - paljonko vauva saa sitä "katsella", onko televisiosta haittaa vauvan aisteille ja kehitykselle.
Vaikeahan kysymys tuo on kieltämättä. Toisaalta koen, että elokuvakasvatus on osa kulttuurikasvatusta siinä missä vaikkapa museossa käynti tai musiikin kuuntelu jälkikasvun kanssa. Itse tulen elokuvia rakastavasta perheestä, isoäitini teki jopa koko työuransa elokuvateollisuuden ja Kino-Filmin palveluksessa, joten voin sanoa lähes kasvaneeni elokuvien parissa. Lapsena kävin äidin ja ystäväperheen kanssa myös säännöllisesti Tampereen Niagarassa silloin pidetyssä Lasten elokuvakerhossa, jossa näytettiin laadukkaita eurooppalaisia lasten leffoja. Muistan kerhoajoilta esimerkiksi Roadlh Dahlin kirjaan perustuvan maagisen ja vähän jännittävänkin Kuka pelkää noitia -elokuvan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. (Sellaista lasten filmikerhoa ei taideta muuten tällä hetkellä ainakaan täällä Tampereella järjestää, tokko muuallakaan vai onko jollakulla lukijalla tietoa moisesta? Idea oli kuitenkin hieno ja tilausta voisi sellaiselle olla, näin sivumennen sanoen.)
Myös mieheni kanssa kävimme lähes viikottain elokuvissa ennen lapsia, joten tuntuu luontevalle jatkaa harrastusta nyt siten kun se vain on mahdollista. Eli jos en pääse iltaisin leffaan, niin käyn sitten päivisin vauva kainalossa. Elokuvasalissa itsessään on kuitenkin jotakin niin maagista, että se kumoaa täysin teeveestä tujotetun iltaelokuvan. Se on se pieni jännittävä tunne alkutekstien aikana, popcornin tuoksu ja pehmeän tuolin tuntu!
Ensi kuussa emme pääsekään elokuvista nauttimaan, sillä uuden astetuksen myötä Vauvakinossa saa jatkossa näyttää vain kaikille sallittuja elokuvia, onhan mukana alaikäisiä katsojia, eikä ensi kuussa kuulemma ollut tällaista elokuvaa tarjolla. Mutta marraskuun sateisena aamupäivänä istumme varmasti katsomossa taas!
Tässä kohdin varmasti monen kulmat rypistyvät; onko laitaa viedä vauvaa tuijottamaan suurta valkokangasta ja saamaan siitä ties mitä ärsykkeitä. Kysymys on sama kuin television kohdalla - paljonko vauva saa sitä "katsella", onko televisiosta haittaa vauvan aisteille ja kehitykselle.
Vaikeahan kysymys tuo on kieltämättä. Toisaalta koen, että elokuvakasvatus on osa kulttuurikasvatusta siinä missä vaikkapa museossa käynti tai musiikin kuuntelu jälkikasvun kanssa. Itse tulen elokuvia rakastavasta perheestä, isoäitini teki jopa koko työuransa elokuvateollisuuden ja Kino-Filmin palveluksessa, joten voin sanoa lähes kasvaneeni elokuvien parissa. Lapsena kävin äidin ja ystäväperheen kanssa myös säännöllisesti Tampereen Niagarassa silloin pidetyssä Lasten elokuvakerhossa, jossa näytettiin laadukkaita eurooppalaisia lasten leffoja. Muistan kerhoajoilta esimerkiksi Roadlh Dahlin kirjaan perustuvan maagisen ja vähän jännittävänkin Kuka pelkää noitia -elokuvan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. (Sellaista lasten filmikerhoa ei taideta muuten tällä hetkellä ainakaan täällä Tampereella järjestää, tokko muuallakaan vai onko jollakulla lukijalla tietoa moisesta? Idea oli kuitenkin hieno ja tilausta voisi sellaiselle olla, näin sivumennen sanoen.)
Myös mieheni kanssa kävimme lähes viikottain elokuvissa ennen lapsia, joten tuntuu luontevalle jatkaa harrastusta nyt siten kun se vain on mahdollista. Eli jos en pääse iltaisin leffaan, niin käyn sitten päivisin vauva kainalossa. Elokuvasalissa itsessään on kuitenkin jotakin niin maagista, että se kumoaa täysin teeveestä tujotetun iltaelokuvan. Se on se pieni jännittävä tunne alkutekstien aikana, popcornin tuoksu ja pehmeän tuolin tuntu!
Ensi kuussa emme pääsekään elokuvista nauttimaan, sillä uuden astetuksen myötä Vauvakinossa saa jatkossa näyttää vain kaikille sallittuja elokuvia, onhan mukana alaikäisiä katsojia, eikä ensi kuussa kuulemma ollut tällaista elokuvaa tarjolla. Mutta marraskuun sateisena aamupäivänä istumme varmasti katsomossa taas!
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Paluu maailmaan Annien sävelten tahdissa!
Pitkän tauon jälkeen täällä taas!
Pitkälle venynyt loppuraskaus suurensuuren mahan kanssa vei tämän kulttuuritädin voimat, mutta nyt on pienokainen kolme kuukautta vanha ja suurimmat alkusähläykset ja valvotut yöt on selätetty, joten olen päättänyt palata ihmisten ja kulttuurin ilmoille!
Kyseessä oli Annie-musikaali. Suurta ja komeea laulantaa, hienoja lavasteita ja toimivaa tanssia riitti Tampere-talon ison lavan verran, mutta ehdottomasti eniten loistivat esityksen kymmenkunta pientä tyttöä! Huikean suloisia, uhmakkaita, hauskoja ja taidokkaita roolisuorituksia, ei voi kuin ihailla! Pojasta polvi paranee sanoisin, sillä todella, en ole varma olisiko omasta ikäluokasta aikoinaan vielä tällaista osaamista tässä määrin löytynyt. Nykylapset hallitsevat niin suveneeristi lavakarsiman ja tanssin sekä laulun sekä ennenkaikkea luottavat itseensä, sitä on ilo katsella. Erityismaininta on myös annettava pääosan esittäjälle Ronja Alatalolle, joka veti lauluosuudet huikean hienosti! Mieletön ääni nuorella tytöllä, kantaa läpi suuren salin!
Ihan pienille en kuitenkaan tätä esitystä suosittele, sen verran hurja oli mainio Satu Silvokin ilkeän lastenkodin johtajattaren roolissa, että ainakin meidän esikoinen olisi varmasti pelästynyt. Mutta eskari-iästä eteenpäin tämä esitys varmasti hurmaa mukaansa nuoren väen.
Pitkälle venynyt loppuraskaus suurensuuren mahan kanssa vei tämän kulttuuritädin voimat, mutta nyt on pienokainen kolme kuukautta vanha ja suurimmat alkusähläykset ja valvotut yöt on selätetty, joten olen päättänyt palata ihmisten ja kulttuurin ilmoille!
Kyseessä oli Annie-musikaali. Suurta ja komeea laulantaa, hienoja lavasteita ja toimivaa tanssia riitti Tampere-talon ison lavan verran, mutta ehdottomasti eniten loistivat esityksen kymmenkunta pientä tyttöä! Huikean suloisia, uhmakkaita, hauskoja ja taidokkaita roolisuorituksia, ei voi kuin ihailla! Pojasta polvi paranee sanoisin, sillä todella, en ole varma olisiko omasta ikäluokasta aikoinaan vielä tällaista osaamista tässä määrin löytynyt. Nykylapset hallitsevat niin suveneeristi lavakarsiman ja tanssin sekä laulun sekä ennenkaikkea luottavat itseensä, sitä on ilo katsella. Erityismaininta on myös annettava pääosan esittäjälle Ronja Alatalolle, joka veti lauluosuudet huikean hienosti! Mieletön ääni nuorella tytöllä, kantaa läpi suuren salin!
Ihan pienille en kuitenkaan tätä esitystä suosittele, sen verran hurja oli mainio Satu Silvokin ilkeän lastenkodin johtajattaren roolissa, että ainakin meidän esikoinen olisi varmasti pelästynyt. Mutta eskari-iästä eteenpäin tämä esitys varmasti hurmaa mukaansa nuoren väen.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Vapauttakaa koulu! -tapahtuma Lapinlahden sairaalassa
Mielenkiintoinen koulu aukeaa Helsingin juhlaviikoilla! Vapaan koulun ajatus on kiehtova ja ajatuksia herättävä... Mistäs sitä opettaisi ja MITEN jos kädet olisivat ihan vapaat?!
(Kyseessä on siis Demos-ajatushautumon testikoulu jossa DIY-menetelmän avulla voi kuka vain ilmoittautua opetteajaksi, mistä vaan asiasta ja millä vaan tavalla. Huisi ajatus!)
(Kyseessä on siis Demos-ajatushautumon testikoulu jossa DIY-menetelmän avulla voi kuka vain ilmoittautua opetteajaksi, mistä vaan asiasta ja millä vaan tavalla. Huisi ajatus!)
torstai 19. huhtikuuta 2012
Tehdas soi Tampereella!
Tampereella tapahtuu taas: viikonloppuna nimittäin perheen pienoisia houkutellaan nykyklassisen musiikin pariin Tampereen Biennalen Soiva Tehdas-perhetapahtumassa. Allekirjoittaneen tuli vastata tapahtuman sanataiteellisesta työpajasta, mutta suureksi paisuneen mahani vuoksi siirsin tehtävän kolleegalleni Annalle. Hänen hoivissaan pääseekin nyt saduttamaan ja sanailemaan musiikin inspiroimana pienistä ja salaperäisistä öttiäisistä.
Muuta Soivan Tehtaan kiinnostavinta ohjelmaa on mielestäni esimerkiksi Rullan alle yksivuotiaille vaaveille suunnattu äänitaiteilija Petra Tikkasen Vedenalaista - ääniteos, johon pääsee sukeltamaan ennakkoilmoittautumalla. Sinne kyllä suuntaisin rentoutumaan jos vauveli olisi jo tällä puolen mahaa! :)
Muuta Soivan Tehtaan kiinnostavinta ohjelmaa on mielestäni esimerkiksi Rullan alle yksivuotiaille vaaveille suunnattu äänitaiteilija Petra Tikkasen Vedenalaista - ääniteos, johon pääsee sukeltamaan ennakkoilmoittautumalla. Sinne kyllä suuntaisin rentoutumaan jos vauveli olisi jo tällä puolen mahaa! :)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Viikonloppuna Werstaalle AistiMaan!
AistiMus-tapahtuma valtaa työpaikkani Työväenmuseo Werstaan toista kertaa tulevana viikonloppuna 14-15.4 klo 11-18!
Vammaiskulttuurista ja -historiasta kertovaan näyttelyymme Ihan epäNormaalia linkittyvä oheistapahtuma tarjoilee tutkimusretken aistien maailmaan, maksuttomasti ja esteettömästi, ihan kaiken ikäisille.
Luvassa on tällä kertaa mm. romusoitinartesaani Kimmo Nissisen mainioita tuntosoittimia, huikean kiinnostava Elävä Kirjasto, kolmiulotteisen koskettelusivun rakentelutyöpaja, kehitysvammateatteri La Stradan Käytöskukka-esitys (viittomakielelle tulkattu), sekä animaatiopaja Kynnys ry:n Ismo Helenin opastuksella. Molempina päivinä on myös tarjolla pienten lasten museoseikkailu K.Issakaisen kanssa, lauantaina myös viittomakielelle tulkattuna ja muutoinkin erityislapset huomioivana rauhallisena versiona.
Erityisesti haluan nostaa esiin toista kertaa järjestettävän Ihan Pimeän Kahvilan, jossa Tampereen Näkövammaisten yhdistyksen väen kanssa pääsee kokeilemaan miltä maistuu kaffeet pimeässä! Kokemus on todella uniiki ja avartava ja saimme siitä viimeksi hurjan määrän kannustavaa palautetta. Eli kannattaa tulla rohkeasti testaamaan omaa kanttia!
Tarkemipi ohjelma löytyy Facebookista ja netistä museon kotisivuilta, käypä katsomassa.
Viikonloppuna aisteillaan Werstaalla!
Vammaiskulttuurista ja -historiasta kertovaan näyttelyymme Ihan epäNormaalia linkittyvä oheistapahtuma tarjoilee tutkimusretken aistien maailmaan, maksuttomasti ja esteettömästi, ihan kaiken ikäisille.
Luvassa on tällä kertaa mm. romusoitinartesaani Kimmo Nissisen mainioita tuntosoittimia, huikean kiinnostava Elävä Kirjasto, kolmiulotteisen koskettelusivun rakentelutyöpaja, kehitysvammateatteri La Stradan Käytöskukka-esitys (viittomakielelle tulkattu), sekä animaatiopaja Kynnys ry:n Ismo Helenin opastuksella. Molempina päivinä on myös tarjolla pienten lasten museoseikkailu K.Issakaisen kanssa, lauantaina myös viittomakielelle tulkattuna ja muutoinkin erityislapset huomioivana rauhallisena versiona.
Erityisesti haluan nostaa esiin toista kertaa järjestettävän Ihan Pimeän Kahvilan, jossa Tampereen Näkövammaisten yhdistyksen väen kanssa pääsee kokeilemaan miltä maistuu kaffeet pimeässä! Kokemus on todella uniiki ja avartava ja saimme siitä viimeksi hurjan määrän kannustavaa palautetta. Eli kannattaa tulla rohkeasti testaamaan omaa kanttia!
Tarkemipi ohjelma löytyy Facebookista ja netistä museon kotisivuilta, käypä katsomassa.
Viikonloppuna aisteillaan Werstaalla!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Kuulumisia Annantalolta
Viikot vierähtävät ja kevät kohisee kohti (vaikka tänään tupruttaakin lunta), ihanaa!
Viime viikkojen kohokohtia omalla sarallani on ollut toissa viikonlopun Tarinoiden maailma-koulutus sanataide- ja äikänopeille Annantalolla, jossa ohjelman järjestämisen ohessa pidin pienen alustuksen.
Luennoitsijat olivat mahtavia, kuten jo ennalta tiesinkin, ja sain ainakin itse matkaevääksi valtavasti uusia tehtäväideoita, ajatuksia ja vinkkejä musiikin ja sanataiteen poikkitaiteelliseen yhdistämiseen.
Esimerkiksi kirjalija Salla Simukka laittoi kurssilaiset tekemään dialogikirjoitustehtäviä Nylon Beatin ja Leevi and the Leavingsin inspiromana - ja mitä mahtavia tarinoita Vakosamettihousuisen miehen ja Satasen lainaajan kohtaamisista syntyikään! Muusikko Heikki Salo ja runoilija Tommi Parkko taas jakoivat ajatuksiaan musiikin runoudesta ja runouden musiikista, molemmat omalta tontiltaan käsin ja todella mielenkiintoisesti. Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet sanoituksen osaa biisissä? Sillä Heikin sanoin, musiikki voi kertoa ilosta tai surusta, mutta se ei voi erotella mikä suru tai ilo on kyseessä. Siksi laululyriikka on olemassa,sillä se sisältää musiikin sanallisen selityksen ja vain yhdessä ne luovat musiikin koko sisällön. Herättävä ajatus!
Valloittavista poikkitaiteellisista projekteista puolestaan kertoivat Soundpainting-kieltä avannut muusikko Sonja Korkman sekä lastenkotinuorten voimauttavaa räp-projektia ohjannut teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori. Kyseisen räp-projektin myötä syntyneet lastenkotinuorten tekemät biisit ja lyriikat vetivät hiljaisiksi ja herättelivät kuulijoita miettimään miten pienillä ja tavallaan yksinkertaisilla keinoilla voimme luoda jotain todella merkityksellistä ja nuorten omasta maailmasta käsin syntyvää, kaukana tekotaiteellisuudesta!
Viikonlopun lopuksi pääsimme myös kokeilemaan perinnesoittimia Kulttuuriosuuskunta Uulun Henna Leisiön opastuksella ja luomaan niiden avulla porukassa hienoa äänisatua. Ja kylläpä ne kanteleet, pilit ja kehärummut soivatkin hienosti! Todella meditatiivinen ja rauhoittava kokemus, joka onnistuisi varmasti ihan pientenkin lasten kanssa!
Mielenkiintoinen viikonloppu siis kaiken kaikkiaan. Mukavaa oli myös, että todella ansioitunut ja ihana Reetta Niemelä sai tilaisuuden yhteydessä vuoden sanataideteon palkinnon monivuotisesta ja erityisen lapsilähtöisestä Aurinkoon katsoja - projektistaan. Reetta on kyllä palkintonsa ehdottomasti ansainnut, sillä hän on supermonipuolinen ja avarasydäminen lastenkulttuurin pitkän linjan tekijä, ehdoton esikuvani! <3
Loppuun tämän viikon lastenkulttuuritäky: tällä viikolla lastenkulttuuria on tarjolla ainakin Emmassa, jossa jatkuu Fantasiaa- lasten kaupunki -tapahtuma. Viikonloppuna WeeGeellä onkin näemmä luvassa esimerkiksi beatbox-työpajaa sekä ikisöpöt Maltti ja Valtti! Jos olisin pääkaupunkiseudulla viikonvaihteen, pakkaisin muksun mukaan ja suuntaisin tuonne! :)
Viime viikkojen kohokohtia omalla sarallani on ollut toissa viikonlopun Tarinoiden maailma-koulutus sanataide- ja äikänopeille Annantalolla, jossa ohjelman järjestämisen ohessa pidin pienen alustuksen.
Luennoitsijat olivat mahtavia, kuten jo ennalta tiesinkin, ja sain ainakin itse matkaevääksi valtavasti uusia tehtäväideoita, ajatuksia ja vinkkejä musiikin ja sanataiteen poikkitaiteelliseen yhdistämiseen.
Esimerkiksi kirjalija Salla Simukka laittoi kurssilaiset tekemään dialogikirjoitustehtäviä Nylon Beatin ja Leevi and the Leavingsin inspiromana - ja mitä mahtavia tarinoita Vakosamettihousuisen miehen ja Satasen lainaajan kohtaamisista syntyikään! Muusikko Heikki Salo ja runoilija Tommi Parkko taas jakoivat ajatuksiaan musiikin runoudesta ja runouden musiikista, molemmat omalta tontiltaan käsin ja todella mielenkiintoisesti. Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet sanoituksen osaa biisissä? Sillä Heikin sanoin, musiikki voi kertoa ilosta tai surusta, mutta se ei voi erotella mikä suru tai ilo on kyseessä. Siksi laululyriikka on olemassa,sillä se sisältää musiikin sanallisen selityksen ja vain yhdessä ne luovat musiikin koko sisällön. Herättävä ajatus!
Valloittavista poikkitaiteellisista projekteista puolestaan kertoivat Soundpainting-kieltä avannut muusikko Sonja Korkman sekä lastenkotinuorten voimauttavaa räp-projektia ohjannut teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori. Kyseisen räp-projektin myötä syntyneet lastenkotinuorten tekemät biisit ja lyriikat vetivät hiljaisiksi ja herättelivät kuulijoita miettimään miten pienillä ja tavallaan yksinkertaisilla keinoilla voimme luoda jotain todella merkityksellistä ja nuorten omasta maailmasta käsin syntyvää, kaukana tekotaiteellisuudesta!
Viikonlopun lopuksi pääsimme myös kokeilemaan perinnesoittimia Kulttuuriosuuskunta Uulun Henna Leisiön opastuksella ja luomaan niiden avulla porukassa hienoa äänisatua. Ja kylläpä ne kanteleet, pilit ja kehärummut soivatkin hienosti! Todella meditatiivinen ja rauhoittava kokemus, joka onnistuisi varmasti ihan pientenkin lasten kanssa!
Mielenkiintoinen viikonloppu siis kaiken kaikkiaan. Mukavaa oli myös, että todella ansioitunut ja ihana Reetta Niemelä sai tilaisuuden yhteydessä vuoden sanataideteon palkinnon monivuotisesta ja erityisen lapsilähtöisestä Aurinkoon katsoja - projektistaan. Reetta on kyllä palkintonsa ehdottomasti ansainnut, sillä hän on supermonipuolinen ja avarasydäminen lastenkulttuurin pitkän linjan tekijä, ehdoton esikuvani! <3
Loppuun tämän viikon lastenkulttuuritäky: tällä viikolla lastenkulttuuria on tarjolla ainakin Emmassa, jossa jatkuu Fantasiaa- lasten kaupunki -tapahtuma. Viikonloppuna WeeGeellä onkin näemmä luvassa esimerkiksi beatbox-työpajaa sekä ikisöpöt Maltti ja Valtti! Jos olisin pääkaupunkiseudulla viikonvaihteen, pakkaisin muksun mukaan ja suuntaisin tuonne! :)
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Biomuotokuvia ja muita Ihmeitä
Nykytaidefestivaali IHME valtaa pääkaupunkiseudun sekä Joensuun, Rovanimen ja Vaasan maalis-huhtikuussa. Ihmeen kiinnostavat ovat myös Ihmeen virike- ja opetusaineistot.
Nykytaide kun on vaikeaa, ainakin monen nuoren mielestä. Lasten suhtautuminen nykytaiteeseen on usein taas ehkä aikuista avoimempaakin, koska taiteen rajoja ja konventioita ei ole vielä opittu. Tähän tilanteeseen yksi lähestymiskulma voi löytyä Ihmeen opetusaineistosta, joka esittelee nykytaidetta melko kansantajuisella tavalla.
Osa tehtävistä on kyllä sen sorttisia, etten ihan heti uskaltaisi niitä vaikkapa kuvisopen sijaisena ysiluokalla lähteä toteuttamaan, esimerkiksi tehtävä jossa oppilaiden tulisi ryhmässä esittää vuoronperään "Bumtsibum"-tyyliin lauluja, joissa mainitaan sydän olisi selkeä uskottavuusitsemurha monessakin teiniluokassa, luulen... :)
Mutta todella kiinnostavia ja mainioita tehtäviäkin joukossa on, esimerkiksi seuraava Christian Boltanskin Sydänarkisto-teoksen innostama, identiteettiä ja sukupolvien jatkumoa pohtiva ja biometristä aineistoa työstävä tehtävä:
Nykytaide kun on vaikeaa, ainakin monen nuoren mielestä. Lasten suhtautuminen nykytaiteeseen on usein taas ehkä aikuista avoimempaakin, koska taiteen rajoja ja konventioita ei ole vielä opittu. Tähän tilanteeseen yksi lähestymiskulma voi löytyä Ihmeen opetusaineistosta, joka esittelee nykytaidetta melko kansantajuisella tavalla.
Osa tehtävistä on kyllä sen sorttisia, etten ihan heti uskaltaisi niitä vaikkapa kuvisopen sijaisena ysiluokalla lähteä toteuttamaan, esimerkiksi tehtävä jossa oppilaiden tulisi ryhmässä esittää vuoronperään "Bumtsibum"-tyyliin lauluja, joissa mainitaan sydän olisi selkeä uskottavuusitsemurha monessakin teiniluokassa, luulen... :)
Mutta todella kiinnostavia ja mainioita tehtäviäkin joukossa on, esimerkiksi seuraava Christian Boltanskin Sydänarkisto-teoksen innostama, identiteettiä ja sukupolvien jatkumoa pohtiva ja biometristä aineistoa työstävä tehtävä:
"Poliisi ja rajavartiolaitos ei tunnista ihmisiä pelkästään valokuvista vaan myös biometristen tunnisteiden, sormenjälkien ja silmän iiriksen, perusteella.
Tee itsestäsi toisenlainen muotokuva, biomuotokuva: Paina paperiin sormenjälkesi ja suurenna se, piirrä suurentavan peilin avulla kuva iiriksestäsi, kiinnitä paperiin näyte itsestäsi (hiuksia, kynnen pala tms), tee vielä graafinen kuvaus pulssistasi.
Järjestäkää biomuotokuvista näyttely. Mitä kuvat teistä kertovat?"
torstai 1. maaliskuuta 2012
Arkkitehtuurikasvatusilta Helsingissä
Oho, taas on tosi mielenkiintoinen tapahtuma tarjolla Helsingissä. Itselle ehdottomasti vieraimpia taidekasvatuksen aloja on nimenomaan arkkitehtuurikasvatus, joten voisipa olla todella opettavainen ja silmiä avaava elämys tämä!
ARKKITEHTUURIKASVATUSILTA
Tule tapaamaan alan toimijoita vapaamuotoiseen verkostoitumisiltaan keskustelemaan arkkitehtuurikasvatuksesta, kokemuksista, toiveista ja tulevaisuuden näkymistä
Aika: maanantai 12.3. kello 17
Paikka: Arkkitehtuurimuseo, Kasarmikatu 24
Tutustutaan lasten arkkitehtuurioopperaan Rakennetaan kaupunki!
Poikkitaiteellisessa projektissa Kaisaniemen ala-asteen 4. luokkalaiset tuottavat Paul Hindemithin ”Wir Bauen eine Stadt” -lastenoopperan (1930), jonka he itse puvustavat, lavastavat ja esittävät ammattimuusikoiden säestämänä. Esitykset pidetään Arkkitehtuurimuseossa maaliskuun aikana, jolloin museossa on lisäksi työpajoja ja aihetta esittelevä näyttely. Projektin opetusmateriaalin tuottanut taidekasvattaja Eeva Astala esittelee hanketta.
Katso lisätietoa osoitteesta http://www.rakennetaankaupunki.fi.
Tutustutaan museon vastavalmistuneisiin arkkitehtuuriaiheisiin opetusmateriaaleihin
- Arkkitehtuurimme vuosikymmenet -verkkopeli, laatijana Arkkitehtuurimuseo
- Museon pysyvän näyttelyn opetuspaketti omatoimivierailuille, laatijana ja esittelijänä arkkitehti Jaana Räsänen
- Maailman paras koulu. Havainnoidaan arkkitehtuuria oman koulurakennuksen kautta! Laatinut
Arkkitehtuurikoulu Arkki.
Museo järjestää tilaisuuden yhteistyössä Kuvataideopettajat Ry:n kanssa.
maanantai 27. helmikuuta 2012
Vauvan kanssa Taidemuseoon!
Hoi vauvalliset, nyt osui silmiin kutkuttava juttu Tampereen museokentästä:
Tampereen Taidemuseo jatkaa ilmeisen onnistuneita Vauvan kanssa museoon - opastuksiaan!
Keväällä kierroksia järjestetään kaksi:
keskiviikkona 14.3 klo 14 ja keskiviikkona 4.4 klo 11
Opastuksella kierretään Vuoden nuoren taiteilijan - Ari Pelkosen näyttely sekä piipahdetaan myös taidemuseon alakerrassa esillä olevassa Bali Hai! -näyttelyssä. Kierrosta kuvaillaan rauhallistempoiseksi ja pienten tahtiin eteneväksi. Vauva voi myös makoilla opastuksen ajan vaunuissa, sillä museossa on esteetön kulku. Opastus sisältyy pääsylipun hintaan eikä kierrokselle tarvitse ennakkoilmoittautua.
Harmi että oma vauva köllöttelee vielä tukevasti masussa, joten en pääse testaamaan kierroksen toimivuutta, mutta komentoikaapa te muut ketkä kierrokselle pääsette, millainen kokemus oli?
Tampereen Taidemuseo jatkaa ilmeisen onnistuneita Vauvan kanssa museoon - opastuksiaan!
Keväällä kierroksia järjestetään kaksi:
keskiviikkona 14.3 klo 14 ja keskiviikkona 4.4 klo 11
Opastuksella kierretään Vuoden nuoren taiteilijan - Ari Pelkosen näyttely sekä piipahdetaan myös taidemuseon alakerrassa esillä olevassa Bali Hai! -näyttelyssä. Kierrosta kuvaillaan rauhallistempoiseksi ja pienten tahtiin eteneväksi. Vauva voi myös makoilla opastuksen ajan vaunuissa, sillä museossa on esteetön kulku. Opastus sisältyy pääsylipun hintaan eikä kierrokselle tarvitse ennakkoilmoittautua.
Harmi että oma vauva köllöttelee vielä tukevasti masussa, joten en pääse testaamaan kierroksen toimivuutta, mutta komentoikaapa te muut ketkä kierrokselle pääsette, millainen kokemus oli?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)