Kaunista Kalevalan päivää!

Näin Kalevalan päivän kunniaksi kannattaa kaivaa Kalevalan tarinat esiin ja lukeakin iltasaduksi tai päivälepäilyllä pilteille vaihteeksi hurjista loitsinnoista ja sankarien mahtikisoista muinaisessa Suomessa!

Uskon että iskevät kipinää nykytenavaankin, sillä tarinathan voittavat mennen tullen monet nykylapsille tutut fantasiakirjat. Ja Kalevalan silmiemme eteen luoma maailma on loppujen lopuksi lapsille varsin tuttu muusta fantasiasta maagisine hahmoineen, taikakeinoineen ja erilaisine kansoineen.


Itse Kalevalaa helppolukuisemman (ja nykyvanhemmallekin ehkä lukuystävällisemmän) lähestymistavan tarjoaa esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala tai Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevala.




Ja jos oikein asiaan innostuu, niin esimerkiksi Kalevala-seura tarjoaa Kalevalan kankahilla-nettisivuilla hauskaa tekemistä aihepiirin ympäriltä. Täällä voit testata kuka Kalevalan sankareista olisit, suunnitella oman Sammon tai rohkeimmat voivat jopa lähteä opiskelemaan kalevalamitan saloja!


        (Ja lisäbonus: samalla Kalevalan ympärillä puuhatessa voi muistua aikuiselle itsellekin   
        mukavasti mieleen, että mitäs siellä koulussa tästä eepoksesta puhuttiinkaan oikein, jos ei ole 
        viime vuosina tullut teokseen muuten tartuttua... )

Tenavien tusssitaiteilua tekstiilille!

Asuuko teilläkin suuri taiteilija ja piirroshirmu, joka täyttää kodin jokaisen paperin ja pahvin ritareilla, prinsessoilla tai vaikka raketeilla ja koirilla?


Jos vastaus on kyllä, niin tässä iisi ja hauska puuha talviloman päiviin tai tylsiin viikonlopun hetkiin:

anna piltille kangasväritussit sekä yksivärinen (helpoiten ehkä valkoinen) paita, tyynyliina, kangaskassi tai vaikka (kuten meillä) pikkusiskon tai -veljen body.

Ja vóila: lopputuloksena on tyytyväinen itseään toteuttanut taiteilija sekä MAHTAVA ja UNIIKKI taidekäsityötuote, jolla on myös käyttöarvoa.

Meillä ainakin ylpeä isosisko tuskin malttaa odottaa, että pikkusisko saa ylleen siskon taiteileman "Risto Räppääjä" -aiheisen uusvanhan bodynsa. Ja varsin kivaltahan tuo kaunisteltu body näyttää, alkuperäiseen tylsän valkoiseen kirppislöytöön verrattuna.

                                                 Ja vaikka jouluun aikaa, niin vinkvink silti:
                            näitähän voi halutessaan tehtailla kummien ja mummien lahjoiksi tulevan varalle...

SirkusRakkausPumPum

 

Viimeisin ihastukseni on kaverin Facebookissa suosittelema ja aivan hurmaavaksi ideaksi paljastunut (sekä IHANASTI nimetty!) SirkusRakkausPumPum -yhdistys, joka tekee lastennäköistä, veikeää ja vekkulia arkiympäristötaidetta.

Tällä hetkellä yhdistys kokoaa yhteen lastenmusan tekijöitä ja kokijoita, Omituisen musiikin kerhon myötä. Suunnitelmissa on mm. kolmasluokkalaisten biisintekokurssi! Aivan huumaava idea, tykkään tällaisesta omaehtoisesta meiningistä joka ei aliarvoi lapsia: kolmasluokkalainen on eittämättä loistava kappaleen tekijä, jonka biisien ideat ja sovitukset varmasti rikkovat kaikki aikuisten yritykset puhua lasten maailmasta ja lasten kielellä!





Toinen viehko SirkusRakkausPumPumin idea on lasten toimintasynttärit, joiden teemat voivat olla mitä vaan nukeista merirosvoon tai jopa huikeanhurjanhauskalta kuulostavaan kakkusotaan ulkona (kesällä tosin vaan)!

On mielestäni vallan kiva että megalomaaniseksi paisuneeseen lasten synttärijuhlatarjontaan tulee mukaan ei-kaupallisia ja lapsenkokoisia vaihtoehtoja, näitä voitaisiin harkita meilläkin ensi kesänä Seelan viisivuotisjuhlia suunnitellessa (tosin, Seela kuulemma kovana fanina tahtoo Risto Räppääjä-synttärit! :D )



Hyvä SirkusRakkausPumPum! 
                         

Me mennään Salon Lastenlaulukaupungin finaaliin!

Iloinen ja kotoinen uutinen: mieheni Sami pääsi säveltämällään ja Mirjam Paason sanoittamalla ihastuttavalla Lentoon-kappaleella Salon valtakunnallisen lastenlaulukilpailun finaaliin! Olenpas ylpeä ja onnellinen, viime öiden valvomisetkin vaavin kanssa unohtuvat!

Jos kilpailu on itselle uusi tuttavuus, niin kannatta kurkistaa sivuja. Kyseessä on siis valtakunnan isoin lastenlaulukisa, jossa syntyy joka vuosi uusia klassikoita 2000-luvun lastenlaulumaailmaan. Kilpailu on järjestetty Salossa jo vuodesta 1990 asti, joten voidaan puhua jo aika pitkänlinjan tekemisestä. Raati koostuu lastenmusiikin ammattilaisita ja laulujen parhaimmisto kootaan levylle.

Hauska sattuma muuten on se, että viime vuoden kilpailun voitti ystävämme Ville Huttunen Tavuja-kappaleellaan, jota täälläkin mainostin! Toivotaanpa siis voittopottia Tampereelle tänäkin vuonna!


Ja Salossa tai lähiseuduilla asuvat; kesäkuun 7.päivä tenavien kanssa uutta lastenmusaa jammailemaan lastenlaulukisan yleisöön, mekin mennään! 

Keväällä teatteriin mars!

Monen teatterin kevään ja kesän ohjelmistot on julkaistu ja minusta onkin aivan ihanaa selailla teatteritarjontaa ja haaveilla mihin kaikkeen sitä menisi ja mitä katsomaan, vaikka yleensähän sitä ehtii aivan liian harvoin teatteriin, oli sitten seurana lapset tai aikuiset.

Meidän esikoinen odottaa jo kovasti kahta näytelmää, jotka molemmat on luvattu mennä yhdessä katsomaan. Toinen näistä odotuksen aiheista on supersuloinen Karhuherra Paddington joka saapuu Tampereen Työväenteatteriin huhtikuussa, toinen taas meidän superinnokkaan Risto Räppääjä-fanin ehdoton pakkokatsottava eli Tampereen Komediateatterin kesänäytelmä Risto Räppääjä ja Nuudelipää.

Muuallakin Suomessa näyttää tänä keväänä olevan ohjelmistoissa sekä erityisen hienoja klassikkoja sekä uudempia tuttavuuksia lasten teatterin saralla, eli valinnan vaikeushan tässä tulee! Seinäjoen kaupunginteatteri esittää yhden suosikkisatuni eli kauniin ja liikuttavan Pieni tulitikkutyttö-musikaalin, pääosassaan upea Maria Pere. Kuopion kaupunginteatterissa taas olisi houkuttavan jännä, lasten peloista kertova Mörköjen yö, johon on musiikin tehnyt Olli Heikkinen, mies monen Miljoonasateen biisin takaa. Voisi olla aika takuukamaa meidän neli ja puoli-vuotiaalle jota tällä hetkellä askarruttavat paljon möröt ja peikot...  Tai voi, Hämeenlinnassa saisi ihastella äidin lapsuuden lempparia, Kaunotarta ja Hirviötä, tosin se olisi kuulemma Seelasta "liian lälly prinsessa-juttu"... :D

Mutta teatterireissulle ehdottomasti tänä keväänä siis, koko perheen voimin!

Aikuisten oikeaa taidetta lasten kanssa katsomassa

Kävimme lauantaina katsomassa koko perheen voimin Työväenmuseo Werstaan Minä, te ja muut -näyttelyn, jossa on esillä eurooppalaisten romaninaistaidenäyttelijöiden maalauksia, kollaaseja ja valokuvia, paikoin hyvin kantaaottaviakin.

Vaikka museonäyttelyissä työnikin vuoksi käydään usein lasten kanssa, niin syystä tai toisesta emme ole käyneet hetkeen aikuisten taidenäyttelyissä. Jonkin verran käyntiin kun Seela oli aivan pieni ja köllötteli etupäässä omissa oloissaan rattaissa, mutta nyt tuumasin että neli ja puolivuotiaan kanssa voisi olla uusi kokeilu paikoillaan, varsinkin kun esikoisemme on varsin innostunut tällä hetkellä piirtämisestä ja aikoo kuulemma isona taiteilijaksi, joten oikeiden taideteoksien näkeminen oli tytöstä kiinnostava ajatus. :)

Lapsen kanssa näyttelyvierailu onnistuu hyvin, kunhan muistaa pari asiaa. Ensinnäkin käynnin on luonnollisesti oltava sen pituinen että jälkikasvu jaksaa keskittyä. On myös ihan hyvä, jos aikuinen pystyy käymään näyttelyssä etukäteen tai ottamaan sen nopealla vilkaisulla haltuun jo tullessa, siten että osaa esimerkiksi kiertää mahdolliset liian pelottavat tai ahdistavat työt kauempaa. Samoin kannattaa bongailla joitakin muksua kiinnostavia töitä, ehkä jotakin tuttua omasta arjesta tai sitten vaikka jotain lumoavan maagista ja satumaista. Toisaalta ei pidä aliarvioida lasta, Seelaa esimerkiksi ainakin kiinnosti "Tuska"-niminen työ ja hän tahtoi katsella sitä ja jutella siitä satumaisia maisemia enemmän, ehkäpä käsitellä jotain omaa tunnetta tai kokemustaan samalla.

Taidenäyttelyvierailu lapsen kanssa on varsin ilahduttavaa ja avartavaa aikuisellekin, sillä töiden äärellä tulee pysähtyneeksi lapsen maailman äärelle ja saa juteltua ehkä sellaisistakin teemoista joista arkihulinassa ei tule puhuneeksi. Taide se todella avartaa!

Väsyneiden vanhempien runohetki kurahaalariarjen keskelle

Vaikka lastenkulttuuri onkin tämän blogin ehdoton pääasia, niin uskoakseni me äidit ja isätkin tarvitsemme välillä oman kulttuuriannoksemme, edes pieninä paloina arkiruljanssin keskellä.

Niinpä ajattelin esitellä tänään lapsiperhearkea aidosti ja kaunistelematta kuvaavan Johanna Venhon runot, erityisesti Yhtä juhlaa-runokokoelman lumoavat säkeet.

Nämä runot aukeavat varmasti niillekin jotka eivät helposti runokirjaan tartu tai joita nykyrunous pelottaa, sillä Venhon runoissa maistuu se ihan tavallinen arki kurahaalareineen ja vaippakasoineen sekä myös ne uskomattoman kuulaat pienet hetket, jolloin lapsielo on tulvillaan kauneutta ja rakkautta.


Ilman siis suurempia selittelyitä, analyyseja ja pohdintoja:
            hyvää perjantaita kaikille kaikkensa antaneille vanhemmille Venhon runohetken myötä! 


Hei nyt hyvä-äiti-kiksit kehiin:
ruispuuron jälkeen
kamomillasaippualla pestyt pojat
puhtaitten lakanoitten välissä
ja äiti laulaa herkän laulun.
Jotain hämärästä lumesta ja
miten sinisellä hetkellä näkyy sisäänpäin.
Jos jaksaa katsoa. Kaikkea tauhkaa ja kuonaa.
Liian pienten päivien tuhkaa: möykkyinä
palamatonta seassa, vaikka
täällä on taivas auki
ja ikkunat tuulen tulla.
Hyvä ihme, täällä tehdään
uusia ihmisiä. Minä en vaan ehtinyt
katsoa kuin reitin tiskirätiltä vaipparoskikselle,
vesiväripöydän luota tiskialtaalle taas. 

Ei mitään
hemmoteltujen tyttöjen hommaa: nainen tulee
nirppanokastakin kun se tähän pannaan,
muutama lapsi peräperää,
vuosia kokopäivätoimisesti ja
metri kertaa metrin tilkku
jossa pikkuasioista ei nosteta numeroa
koska pelissä on niin paljon.
Sinä et ole enää se ruusu, pimpinella, rosabella,
olet kasvualusta: multaa
ja maatumattomat paakut.
 
Heikompi luovuttaa jo
ennen ensimmäistä uhmakohtausta;
lapsi on oppinut puhumaan ja
puhuu ihan muuta kuin mitä odotin.

-Johanna Venho




Kesken kaiken tulee ikävä
synnyttäneiden osastolle,
lämpimään hämärään kuin kohtuun,
maitoa ja verta, tuoreita ihmisiä
sylissä, silmät auki, kuka sinä olet
nukkatukka, kinaposki, äiti tässä, minä oon sun äitis.
En voi jäädä, on pidettävä järjestystä,
kiskottava kuriksia, kasvatettava näitä
maailmaan jossa en itsekään osaa olla,
ne toistavat kaikki äänenpainot,
en voi valehdella niille.

-Johanna Venho, katkelma runosta Metri kertaa metri