Pitkän tauon jälkeen täällä taas!
Pitkälle venynyt loppuraskaus suurensuuren mahan kanssa vei tämän kulttuuritädin voimat, mutta nyt on pienokainen kolme kuukautta vanha ja suurimmat alkusähläykset ja valvotut yöt on selätetty, joten olen päättänyt palata ihmisten ja kulttuurin ilmoille!
Kyseessä oli Annie-musikaali. Suurta ja komeea laulantaa, hienoja lavasteita ja toimivaa tanssia riitti Tampere-talon ison lavan verran, mutta ehdottomasti eniten loistivat esityksen kymmenkunta pientä tyttöä! Huikean suloisia, uhmakkaita, hauskoja ja taidokkaita roolisuorituksia, ei voi kuin ihailla! Pojasta polvi paranee sanoisin, sillä todella, en ole varma olisiko omasta ikäluokasta aikoinaan vielä tällaista osaamista tässä määrin löytynyt. Nykylapset hallitsevat niin suveneeristi lavakarsiman ja tanssin sekä laulun sekä ennenkaikkea luottavat itseensä, sitä on ilo katsella. Erityismaininta on myös annettava pääosan esittäjälle Ronja Alatalolle, joka veti lauluosuudet huikean hienosti! Mieletön ääni nuorella tytöllä, kantaa läpi suuren salin!
Ihan pienille en kuitenkaan tätä esitystä suosittele, sen verran hurja oli mainio Satu Silvokin ilkeän lastenkodin johtajattaren roolissa, että ainakin meidän esikoinen olisi varmasti pelästynyt. Mutta eskari-iästä eteenpäin tämä esitys varmasti hurmaa mukaansa nuoren väen.
