Vietin eilen aamupäivää Tampereen Vauvakinossa Martan ja hyvän ystäväni sekä tämän tyttövauvan kanssa. Tätä harrastusta tein kuukausittain jo esikoisenikin ollessa pieni, tosin silloin näitä tapahtumia kutsuttiin Babybioksi. Konsepti on kuitenkin sama: päivänäytös on vauvaystävällinen, eli valot ovat päällä, äänet hiljemmalla, elokuvasaliin on tuotu mikro ja vaipanvaihtopiste eikä kukaan häiriinny jos jälkikasvu elämöi, sillä sali on täynnä vauvaväkeä vanhempineen ja meteli sen mukainen.
Tässä kohdin varmasti monen kulmat rypistyvät; onko laitaa viedä vauvaa tuijottamaan suurta valkokangasta ja saamaan siitä ties mitä ärsykkeitä. Kysymys on sama kuin television kohdalla - paljonko vauva saa sitä "katsella", onko televisiosta haittaa vauvan aisteille ja kehitykselle.
Vaikeahan kysymys tuo on kieltämättä. Toisaalta koen, että elokuvakasvatus on osa kulttuurikasvatusta siinä missä vaikkapa museossa käynti tai musiikin kuuntelu jälkikasvun kanssa. Itse tulen elokuvia rakastavasta perheestä, isoäitini teki jopa koko työuransa elokuvateollisuuden ja Kino-Filmin palveluksessa, joten voin sanoa lähes kasvaneeni elokuvien parissa. Lapsena kävin äidin ja ystäväperheen kanssa myös säännöllisesti Tampereen Niagarassa silloin pidetyssä Lasten elokuvakerhossa, jossa näytettiin laadukkaita eurooppalaisia lasten leffoja. Muistan kerhoajoilta esimerkiksi Roadlh Dahlin kirjaan perustuvan maagisen ja vähän jännittävänkin Kuka pelkää noitia -elokuvan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. (Sellaista lasten filmikerhoa ei taideta muuten tällä hetkellä ainakaan täällä Tampereella järjestää, tokko muuallakaan vai onko jollakulla lukijalla tietoa moisesta? Idea oli kuitenkin hieno ja tilausta voisi sellaiselle olla, näin sivumennen sanoen.)
Myös mieheni kanssa kävimme lähes viikottain elokuvissa ennen lapsia, joten tuntuu luontevalle jatkaa harrastusta nyt siten kun se vain on mahdollista. Eli jos en pääse iltaisin leffaan, niin käyn sitten päivisin vauva kainalossa. Elokuvasalissa itsessään on kuitenkin jotakin niin maagista, että se kumoaa täysin teeveestä tujotetun iltaelokuvan. Se on se pieni jännittävä tunne alkutekstien aikana, popcornin tuoksu ja pehmeän tuolin tuntu!
Ensi kuussa emme pääsekään elokuvista nauttimaan, sillä uuden astetuksen myötä Vauvakinossa saa jatkossa näyttää vain kaikille sallittuja elokuvia, onhan mukana alaikäisiä katsojia, eikä ensi kuussa kuulemma ollut tällaista elokuvaa tarjolla. Mutta marraskuun sateisena aamupäivänä istumme varmasti katsomossa taas!
perjantai 28. syyskuuta 2012
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Paluu maailmaan Annien sävelten tahdissa!
Pitkän tauon jälkeen täällä taas!
Pitkälle venynyt loppuraskaus suurensuuren mahan kanssa vei tämän kulttuuritädin voimat, mutta nyt on pienokainen kolme kuukautta vanha ja suurimmat alkusähläykset ja valvotut yöt on selätetty, joten olen päättänyt palata ihmisten ja kulttuurin ilmoille!
Kyseessä oli Annie-musikaali. Suurta ja komeea laulantaa, hienoja lavasteita ja toimivaa tanssia riitti Tampere-talon ison lavan verran, mutta ehdottomasti eniten loistivat esityksen kymmenkunta pientä tyttöä! Huikean suloisia, uhmakkaita, hauskoja ja taidokkaita roolisuorituksia, ei voi kuin ihailla! Pojasta polvi paranee sanoisin, sillä todella, en ole varma olisiko omasta ikäluokasta aikoinaan vielä tällaista osaamista tässä määrin löytynyt. Nykylapset hallitsevat niin suveneeristi lavakarsiman ja tanssin sekä laulun sekä ennenkaikkea luottavat itseensä, sitä on ilo katsella. Erityismaininta on myös annettava pääosan esittäjälle Ronja Alatalolle, joka veti lauluosuudet huikean hienosti! Mieletön ääni nuorella tytöllä, kantaa läpi suuren salin!
Ihan pienille en kuitenkaan tätä esitystä suosittele, sen verran hurja oli mainio Satu Silvokin ilkeän lastenkodin johtajattaren roolissa, että ainakin meidän esikoinen olisi varmasti pelästynyt. Mutta eskari-iästä eteenpäin tämä esitys varmasti hurmaa mukaansa nuoren väen.
Pitkälle venynyt loppuraskaus suurensuuren mahan kanssa vei tämän kulttuuritädin voimat, mutta nyt on pienokainen kolme kuukautta vanha ja suurimmat alkusähläykset ja valvotut yöt on selätetty, joten olen päättänyt palata ihmisten ja kulttuurin ilmoille!
Kyseessä oli Annie-musikaali. Suurta ja komeea laulantaa, hienoja lavasteita ja toimivaa tanssia riitti Tampere-talon ison lavan verran, mutta ehdottomasti eniten loistivat esityksen kymmenkunta pientä tyttöä! Huikean suloisia, uhmakkaita, hauskoja ja taidokkaita roolisuorituksia, ei voi kuin ihailla! Pojasta polvi paranee sanoisin, sillä todella, en ole varma olisiko omasta ikäluokasta aikoinaan vielä tällaista osaamista tässä määrin löytynyt. Nykylapset hallitsevat niin suveneeristi lavakarsiman ja tanssin sekä laulun sekä ennenkaikkea luottavat itseensä, sitä on ilo katsella. Erityismaininta on myös annettava pääosan esittäjälle Ronja Alatalolle, joka veti lauluosuudet huikean hienosti! Mieletön ääni nuorella tytöllä, kantaa läpi suuren salin!
Ihan pienille en kuitenkaan tätä esitystä suosittele, sen verran hurja oli mainio Satu Silvokin ilkeän lastenkodin johtajattaren roolissa, että ainakin meidän esikoinen olisi varmasti pelästynyt. Mutta eskari-iästä eteenpäin tämä esitys varmasti hurmaa mukaansa nuoren väen.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Vapauttakaa koulu! -tapahtuma Lapinlahden sairaalassa
Mielenkiintoinen koulu aukeaa Helsingin juhlaviikoilla! Vapaan koulun ajatus on kiehtova ja ajatuksia herättävä... Mistäs sitä opettaisi ja MITEN jos kädet olisivat ihan vapaat?!
(Kyseessä on siis Demos-ajatushautumon testikoulu jossa DIY-menetelmän avulla voi kuka vain ilmoittautua opetteajaksi, mistä vaan asiasta ja millä vaan tavalla. Huisi ajatus!)
(Kyseessä on siis Demos-ajatushautumon testikoulu jossa DIY-menetelmän avulla voi kuka vain ilmoittautua opetteajaksi, mistä vaan asiasta ja millä vaan tavalla. Huisi ajatus!)
torstai 19. huhtikuuta 2012
Tehdas soi Tampereella!
Tampereella tapahtuu taas: viikonloppuna nimittäin perheen pienoisia houkutellaan nykyklassisen musiikin pariin Tampereen Biennalen Soiva Tehdas-perhetapahtumassa. Allekirjoittaneen tuli vastata tapahtuman sanataiteellisesta työpajasta, mutta suureksi paisuneen mahani vuoksi siirsin tehtävän kolleegalleni Annalle. Hänen hoivissaan pääseekin nyt saduttamaan ja sanailemaan musiikin inspiroimana pienistä ja salaperäisistä öttiäisistä.
Muuta Soivan Tehtaan kiinnostavinta ohjelmaa on mielestäni esimerkiksi Rullan alle yksivuotiaille vaaveille suunnattu äänitaiteilija Petra Tikkasen Vedenalaista - ääniteos, johon pääsee sukeltamaan ennakkoilmoittautumalla. Sinne kyllä suuntaisin rentoutumaan jos vauveli olisi jo tällä puolen mahaa! :)
Muuta Soivan Tehtaan kiinnostavinta ohjelmaa on mielestäni esimerkiksi Rullan alle yksivuotiaille vaaveille suunnattu äänitaiteilija Petra Tikkasen Vedenalaista - ääniteos, johon pääsee sukeltamaan ennakkoilmoittautumalla. Sinne kyllä suuntaisin rentoutumaan jos vauveli olisi jo tällä puolen mahaa! :)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Viikonloppuna Werstaalle AistiMaan!
AistiMus-tapahtuma valtaa työpaikkani Työväenmuseo Werstaan toista kertaa tulevana viikonloppuna 14-15.4 klo 11-18!
Vammaiskulttuurista ja -historiasta kertovaan näyttelyymme Ihan epäNormaalia linkittyvä oheistapahtuma tarjoilee tutkimusretken aistien maailmaan, maksuttomasti ja esteettömästi, ihan kaiken ikäisille.
Luvassa on tällä kertaa mm. romusoitinartesaani Kimmo Nissisen mainioita tuntosoittimia, huikean kiinnostava Elävä Kirjasto, kolmiulotteisen koskettelusivun rakentelutyöpaja, kehitysvammateatteri La Stradan Käytöskukka-esitys (viittomakielelle tulkattu), sekä animaatiopaja Kynnys ry:n Ismo Helenin opastuksella. Molempina päivinä on myös tarjolla pienten lasten museoseikkailu K.Issakaisen kanssa, lauantaina myös viittomakielelle tulkattuna ja muutoinkin erityislapset huomioivana rauhallisena versiona.
Erityisesti haluan nostaa esiin toista kertaa järjestettävän Ihan Pimeän Kahvilan, jossa Tampereen Näkövammaisten yhdistyksen väen kanssa pääsee kokeilemaan miltä maistuu kaffeet pimeässä! Kokemus on todella uniiki ja avartava ja saimme siitä viimeksi hurjan määrän kannustavaa palautetta. Eli kannattaa tulla rohkeasti testaamaan omaa kanttia!
Tarkemipi ohjelma löytyy Facebookista ja netistä museon kotisivuilta, käypä katsomassa.
Viikonloppuna aisteillaan Werstaalla!
Vammaiskulttuurista ja -historiasta kertovaan näyttelyymme Ihan epäNormaalia linkittyvä oheistapahtuma tarjoilee tutkimusretken aistien maailmaan, maksuttomasti ja esteettömästi, ihan kaiken ikäisille.
Luvassa on tällä kertaa mm. romusoitinartesaani Kimmo Nissisen mainioita tuntosoittimia, huikean kiinnostava Elävä Kirjasto, kolmiulotteisen koskettelusivun rakentelutyöpaja, kehitysvammateatteri La Stradan Käytöskukka-esitys (viittomakielelle tulkattu), sekä animaatiopaja Kynnys ry:n Ismo Helenin opastuksella. Molempina päivinä on myös tarjolla pienten lasten museoseikkailu K.Issakaisen kanssa, lauantaina myös viittomakielelle tulkattuna ja muutoinkin erityislapset huomioivana rauhallisena versiona.
Erityisesti haluan nostaa esiin toista kertaa järjestettävän Ihan Pimeän Kahvilan, jossa Tampereen Näkövammaisten yhdistyksen väen kanssa pääsee kokeilemaan miltä maistuu kaffeet pimeässä! Kokemus on todella uniiki ja avartava ja saimme siitä viimeksi hurjan määrän kannustavaa palautetta. Eli kannattaa tulla rohkeasti testaamaan omaa kanttia!
Tarkemipi ohjelma löytyy Facebookista ja netistä museon kotisivuilta, käypä katsomassa.
Viikonloppuna aisteillaan Werstaalla!
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Turussa pääsiäispuuhaa Luostarinmäellä!
Iki-ihana ystäväiseni Maiju, joka on töissä Luostarimäen käsityöläismuseossa vinkkasi facebookissa että Turussakin tapahtuu pääsiäisviikonloppuna! Luostarinmäellä on nimittäin luvassa suloista ja perinnetietoista ohjelmaa lapsiperheille, esimerkiksi lauantaina paikalla on mm. sokerileipuri taikomassa marsipaanitipuja, nams!
Museolla on myös perinteiseen tapaan laitetut itäiset ja läntiset pääsiäispöydät herkkuineen ja kaiken huippuna ilmeisen suosittu munanvierityskilpailu! :D Kuulostaa railakkaalle! Sinne siis turkulaiset tutut ja kylänmiehet, lapsetta tai lapsen kanssa!
Museolla on myös perinteiseen tapaan laitetut itäiset ja läntiset pääsiäispöydät herkkuineen ja kaiken huippuna ilmeisen suosittu munanvierityskilpailu! :D Kuulostaa railakkaalle! Sinne siis turkulaiset tutut ja kylänmiehet, lapsetta tai lapsen kanssa!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Kuulumisia Annantalolta
Viikot vierähtävät ja kevät kohisee kohti (vaikka tänään tupruttaakin lunta), ihanaa!
Viime viikkojen kohokohtia omalla sarallani on ollut toissa viikonlopun Tarinoiden maailma-koulutus sanataide- ja äikänopeille Annantalolla, jossa ohjelman järjestämisen ohessa pidin pienen alustuksen.
Luennoitsijat olivat mahtavia, kuten jo ennalta tiesinkin, ja sain ainakin itse matkaevääksi valtavasti uusia tehtäväideoita, ajatuksia ja vinkkejä musiikin ja sanataiteen poikkitaiteelliseen yhdistämiseen.
Esimerkiksi kirjalija Salla Simukka laittoi kurssilaiset tekemään dialogikirjoitustehtäviä Nylon Beatin ja Leevi and the Leavingsin inspiromana - ja mitä mahtavia tarinoita Vakosamettihousuisen miehen ja Satasen lainaajan kohtaamisista syntyikään! Muusikko Heikki Salo ja runoilija Tommi Parkko taas jakoivat ajatuksiaan musiikin runoudesta ja runouden musiikista, molemmat omalta tontiltaan käsin ja todella mielenkiintoisesti. Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet sanoituksen osaa biisissä? Sillä Heikin sanoin, musiikki voi kertoa ilosta tai surusta, mutta se ei voi erotella mikä suru tai ilo on kyseessä. Siksi laululyriikka on olemassa,sillä se sisältää musiikin sanallisen selityksen ja vain yhdessä ne luovat musiikin koko sisällön. Herättävä ajatus!
Valloittavista poikkitaiteellisista projekteista puolestaan kertoivat Soundpainting-kieltä avannut muusikko Sonja Korkman sekä lastenkotinuorten voimauttavaa räp-projektia ohjannut teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori. Kyseisen räp-projektin myötä syntyneet lastenkotinuorten tekemät biisit ja lyriikat vetivät hiljaisiksi ja herättelivät kuulijoita miettimään miten pienillä ja tavallaan yksinkertaisilla keinoilla voimme luoda jotain todella merkityksellistä ja nuorten omasta maailmasta käsin syntyvää, kaukana tekotaiteellisuudesta!
Viikonlopun lopuksi pääsimme myös kokeilemaan perinnesoittimia Kulttuuriosuuskunta Uulun Henna Leisiön opastuksella ja luomaan niiden avulla porukassa hienoa äänisatua. Ja kylläpä ne kanteleet, pilit ja kehärummut soivatkin hienosti! Todella meditatiivinen ja rauhoittava kokemus, joka onnistuisi varmasti ihan pientenkin lasten kanssa!
Mielenkiintoinen viikonloppu siis kaiken kaikkiaan. Mukavaa oli myös, että todella ansioitunut ja ihana Reetta Niemelä sai tilaisuuden yhteydessä vuoden sanataideteon palkinnon monivuotisesta ja erityisen lapsilähtöisestä Aurinkoon katsoja - projektistaan. Reetta on kyllä palkintonsa ehdottomasti ansainnut, sillä hän on supermonipuolinen ja avarasydäminen lastenkulttuurin pitkän linjan tekijä, ehdoton esikuvani! <3
Loppuun tämän viikon lastenkulttuuritäky: tällä viikolla lastenkulttuuria on tarjolla ainakin Emmassa, jossa jatkuu Fantasiaa- lasten kaupunki -tapahtuma. Viikonloppuna WeeGeellä onkin näemmä luvassa esimerkiksi beatbox-työpajaa sekä ikisöpöt Maltti ja Valtti! Jos olisin pääkaupunkiseudulla viikonvaihteen, pakkaisin muksun mukaan ja suuntaisin tuonne! :)
Viime viikkojen kohokohtia omalla sarallani on ollut toissa viikonlopun Tarinoiden maailma-koulutus sanataide- ja äikänopeille Annantalolla, jossa ohjelman järjestämisen ohessa pidin pienen alustuksen.
Luennoitsijat olivat mahtavia, kuten jo ennalta tiesinkin, ja sain ainakin itse matkaevääksi valtavasti uusia tehtäväideoita, ajatuksia ja vinkkejä musiikin ja sanataiteen poikkitaiteelliseen yhdistämiseen.
Esimerkiksi kirjalija Salla Simukka laittoi kurssilaiset tekemään dialogikirjoitustehtäviä Nylon Beatin ja Leevi and the Leavingsin inspiromana - ja mitä mahtavia tarinoita Vakosamettihousuisen miehen ja Satasen lainaajan kohtaamisista syntyikään! Muusikko Heikki Salo ja runoilija Tommi Parkko taas jakoivat ajatuksiaan musiikin runoudesta ja runouden musiikista, molemmat omalta tontiltaan käsin ja todella mielenkiintoisesti. Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet sanoituksen osaa biisissä? Sillä Heikin sanoin, musiikki voi kertoa ilosta tai surusta, mutta se ei voi erotella mikä suru tai ilo on kyseessä. Siksi laululyriikka on olemassa,sillä se sisältää musiikin sanallisen selityksen ja vain yhdessä ne luovat musiikin koko sisällön. Herättävä ajatus!
Valloittavista poikkitaiteellisista projekteista puolestaan kertoivat Soundpainting-kieltä avannut muusikko Sonja Korkman sekä lastenkotinuorten voimauttavaa räp-projektia ohjannut teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Santavuori. Kyseisen räp-projektin myötä syntyneet lastenkotinuorten tekemät biisit ja lyriikat vetivät hiljaisiksi ja herättelivät kuulijoita miettimään miten pienillä ja tavallaan yksinkertaisilla keinoilla voimme luoda jotain todella merkityksellistä ja nuorten omasta maailmasta käsin syntyvää, kaukana tekotaiteellisuudesta!
Viikonlopun lopuksi pääsimme myös kokeilemaan perinnesoittimia Kulttuuriosuuskunta Uulun Henna Leisiön opastuksella ja luomaan niiden avulla porukassa hienoa äänisatua. Ja kylläpä ne kanteleet, pilit ja kehärummut soivatkin hienosti! Todella meditatiivinen ja rauhoittava kokemus, joka onnistuisi varmasti ihan pientenkin lasten kanssa!
Mielenkiintoinen viikonloppu siis kaiken kaikkiaan. Mukavaa oli myös, että todella ansioitunut ja ihana Reetta Niemelä sai tilaisuuden yhteydessä vuoden sanataideteon palkinnon monivuotisesta ja erityisen lapsilähtöisestä Aurinkoon katsoja - projektistaan. Reetta on kyllä palkintonsa ehdottomasti ansainnut, sillä hän on supermonipuolinen ja avarasydäminen lastenkulttuurin pitkän linjan tekijä, ehdoton esikuvani! <3
Loppuun tämän viikon lastenkulttuuritäky: tällä viikolla lastenkulttuuria on tarjolla ainakin Emmassa, jossa jatkuu Fantasiaa- lasten kaupunki -tapahtuma. Viikonloppuna WeeGeellä onkin näemmä luvassa esimerkiksi beatbox-työpajaa sekä ikisöpöt Maltti ja Valtti! Jos olisin pääkaupunkiseudulla viikonvaihteen, pakkaisin muksun mukaan ja suuntaisin tuonne! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)