minä RAKASTAN Camilla Mickwitzin kirjoja ja kuvituksia!
Jo ihan lapsuudesta muistuvat mieleen kirjojen jännän anarkistiset juonet ja isot, vahvat kuvat. Se yksikin kirja jossa mies rakastui nukkeen joka muuttuikin eläväksi ( näin myöhemmin ajateltuna oikeastaan siis varsin feministinen tarina siitä, kuinka nainen haluaa olla itsenäinen ja tehdä omat päätöksensä, ei nukke)! Niin, ja voi, ehdoton lempparini iki-ihana Mimosa-noitatyttö!
Olen yrittänyt metsästää omille tytöille (ja omaksi iloksi) Mickwitzin teoksia, mutta käytettynä näitä kirjoja tuntuu kuitenkin olevan lähes mahdoton löytää. Niinpä voitte arvata, että olen ollut ratkiriemuissani kun Tammi on parin viime vuoden aikana tehnyt kulttuuriteon ja julkaissut muutaman Mickwitzin laajasta tuotannosta uudelleen ja ne onkin meille hankittu ensitilassa.
Jason ja Jasonin kesä kertovat yksinhuoltajaäidin pojasta, osin ehkä nykylasta hämmentävälläkin ja keskustelua herättävällä tavalla. Ainakin meillä on pohdittu, miksi Jasonin yksinhuoltaja-äiti on ensin tehtaassa ja sitten vielä alastonmallina (!) töissä saadakseen yhden vaivaisen talvitakin Jasonille hankittua!
Kolmas uudelleenjulkaisu on oma suosikkini jo lapsuusvuosilta, eli nerokas Hei-kirja, joka opettaa viittomia Miina-tytön kanssa. Tätä kirjaa on meillä luettu uudelleen ja uudelleen iltasaduksi jo pari vuotta ja sen myötä Seelakin osaa jo viittoa aakkoset ja vaikkapa kissan tai koiran. Kiehtova kirja, suosittelen viittomakieltä taitamattomillekin, sillä lukiessa oppii viittomia vähän kuin vahingossa itsekin!
Taannoin huomasin, että tämän vuoden Mickwitz-uudelleenjulkaisu Emilia ja kolme pikkuista tätiä oli tullut lähikirjastoonkin ja jälleen oli äiti nostalgisissa fiiliksissä! Tätä meillä luetaan seuraavat illat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti