Lapsen kokemusmaailman kertymisen seuraaminen on ihan huisia, mietin tässä eräskin päivä, kun vanhempi tyttäreni saapui punaposkisena ja innostuneena kotiin elämänsä ensimmäiseltä pidemmältä reissulta ilman äitiä ja isää. Seela oli nimittäin lähtenyt jo aamutuimaan koko päiväkodin porukan kanssa maatilaretkelle, samalla kun äiti ja isä jäivät haikeana ihmettelemään että tästäkö se itsenäistyminen ja maailman oma haltuunotto jo alkaa.
Pelkkä bussimatka Tampereelta Ylöjärvelle oli jo Seelalle elämys, jota on nyt kertailtu viikon verran, viimeksi eilen tyttö kommentoi yhtä äkkiä että "se bussimatka oli kyllä aika jännä!" Bussissa oli ollut vieruskaverina poika jota Seela ei vielä kovin hyvin tuntenut, mutta olivat sitten matkan aikana ehtineet jutella mm. jalkapallosta ja Tammelan stadionista ja "aika paljon muustakin, en mä nyt muista".
Ja entäpä sitten perillä! Seela oli päässyt traktorin kyytiin, ruokkinut ja paijannut lampaita ja nähnyt lehmänvärisen pikku ponin! Koko se ilta leikittiinkin sitten meillä maatilaa dubloilla ja tietysti myös tarharyhmää joka siellä vierailee! :)
Jälleen jäin miettimään kuinka lapsille elämykset syntyvät pienestä. Ei tarvita suurtapahtumia tai valtavia rakennelmia, vaan kokemuksellisuus ja moniaistisuus syntyvät niinkin pienestä kuin lampaan turkin pehmoisuudesta tai maatilan tuoksusta vaatteissa, bussimatkan kivoista keskusteluista uuden kaverin kanssa. Kulttuurielämyksiä parhaimmillaan siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti