Vaikka museonäyttelyissä työnikin vuoksi käydään usein lasten kanssa, niin syystä tai toisesta emme ole käyneet hetkeen aikuisten taidenäyttelyissä. Jonkin verran käyntiin kun Seela oli aivan pieni ja köllötteli etupäässä omissa oloissaan rattaissa, mutta nyt tuumasin että neli ja puolivuotiaan kanssa voisi olla uusi kokeilu paikoillaan, varsinkin kun esikoisemme on varsin innostunut tällä hetkellä piirtämisestä ja aikoo kuulemma isona taiteilijaksi, joten oikeiden taideteoksien näkeminen oli tytöstä kiinnostava ajatus. :)
Lapsen kanssa näyttelyvierailu onnistuu hyvin, kunhan muistaa pari asiaa. Ensinnäkin käynnin on luonnollisesti oltava sen pituinen että jälkikasvu jaksaa keskittyä. On myös ihan hyvä, jos aikuinen pystyy käymään näyttelyssä etukäteen tai ottamaan sen nopealla vilkaisulla haltuun jo tullessa, siten että osaa esimerkiksi kiertää mahdolliset liian pelottavat tai ahdistavat työt kauempaa. Samoin kannattaa bongailla joitakin muksua kiinnostavia töitä, ehkä jotakin tuttua omasta arjesta tai sitten vaikka jotain lumoavan maagista ja satumaista. Toisaalta ei pidä aliarvioida lasta, Seelaa esimerkiksi ainakin kiinnosti "Tuska"-niminen työ ja hän tahtoi katsella sitä ja jutella siitä satumaisia maisemia enemmän, ehkäpä käsitellä jotain omaa tunnetta tai kokemustaan samalla.
Taidenäyttelyvierailu lapsen kanssa on varsin ilahduttavaa ja avartavaa aikuisellekin, sillä töiden äärellä tulee pysähtyneeksi lapsen maailman äärelle ja saa juteltua ehkä sellaisistakin teemoista joista arkihulinassa ei tule puhuneeksi. Taide se todella avartaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti