Hiihtoloman paras päivä taisi olla Seelan mielestä tänä vuonna se, kun täti ja ekaluokkalainen serkkutyttö nappasivat pikkusiskon flunssaiseen kitinää kyllästyneen tytön mukaansa Sastamalaan maanmainioon HERRA HAKKARAISEN TALOON. Herra Hakkaraisen talo esittelee sympaattisella tavalla Mauri Kunnaksen satumaailmoita ja vie lapset leikkimään niin Koiramäen kauppapuotiin kuin Pyören pöydän ritarisaliin. Ja näkyypä paikassa välillä tuo mystinen yökulkijakin eli Herra Hakkarainen itse!
Ollaan vierailtu noin kerran vuodessa tässä suloisessa ja sopivan kokoisessa puuhatalossa ja joka kerta se iskee ainakin meidän neljä ja puolivuotiaaseen täysillä. Niin ilmeisesti tälläkin kertaa, sillä kotiin saapui onnellinen ja koko päivän touhunnut tyttö.
Koska Seela oli tällä kertaa reissussa isojen lasten tapaan, ilman äitiä ja iskää, niin annetaanpa elämyskokijan itsensä kertoa oleelliset seikat vierailustaan ja antaa samalla tiukka analyysi kulttuurikohteesta!
Äiti: Kerropa, mikä Herra Hakkaraisen talossa oli parasta?
Seela: Avaruus! Kun siellä on se bussi, jossa voi oppia niiden planeettojen nimiä. Ja siellä avaruudessa on pizzapaikka!
-No mikä muu oli kivaa?
-Se liukumäki, kun mä opin kiipeemään sinne.
-Oliks vielä jotain muuta hauskaa?
-Kanssa se Herra Hakkaraisen koti, kun siellä on semmoisia naamareita, joita sai laittaa. Unihatut oli ruuvattu kii, mutta takkejakin sai kokeilla. Sitä putkiliukumäkeä mä en uskaltanut laskea. Semmoista pikkuista siltaa pitkin mentiin Selman kaa, se ei heilunut, ja siellä oli kummituksiakin, mutta ei ne pelottanut, eikä niihin saanut koskeakaan. Siitä kummitusperheestä oli kuviakin.
-Oliks mikään tyhmää?
Seela: No ei! Paitsi se oli vähän tyhmää kun mä en muistanut näyttää mun Herra Hakkaraista (pehmoa) sille oikeelle Herra Hakkaraiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti