Suutarin lapsella harvoin on kenkiä, sanotaan. Meidänkin perheen tapauksessa sanonta sopii, sillä vaikka kuinka lastenkulttuuria päivät pyörittelenkin, olen kotona aika laiska keksimään mitään yllätyksellistä, toiminnallista ja luovaa ipanalle.
Toissapäivänä kuitenkin yllätin itseni keksimällä oivallisen kirjaleikin JA siivousleikin. Kirjaleikissä kirjoista tehtiin kotiin esterata, jossa kirjalta toiselle tuli esimerkiksi hyppiä kuin sammakko tai hiipiä kuin hiiri. Välillä leikkijä pysähtyi lukemaan teoksia. Illalla sitten kirjajonosta meinasi tulla itku (pienemmälle leikkijälle, ei minulle), sillä "mä en millään jaksa siivota noita". Onnekkaan hetken oivalluksen myötä keksittiin kuitenkin muuttaa siivous kirjastoleikiksi, jossa tyllerö keräsi kirjat ja "palautti ne kirjastoon" eli äidille joka nosteli ne ylös lastenhuoneen kirjahyllyyn. Leikki oli niin toimiva, että Seelaa suorastaan harmitti kun kirjat saatiin kerättyä!
Joskus välähtää pedagogilla kotonakin, useammin kyllä ei, mutta näitä hetkiä voi sitten myöhemmin vaalia todistusaineistona siitä, että oli luova ja leikkisä äiti, ainakin hetkittäin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti